Näp­pi­tun­tu­mal­la 02/2025

Neulo trendikäs hiusdonitsi jämälangoista

(Lähde: Kotiliesi -lehden verkkosivut, www.kotiliesi.fi, 19.2.2025, teksti Anni Reenpää)

Hiusdonitsi on helppo ja nopea neuleprojekti aloittelijallekin. Lopputuloksesta tulee todella käyttökelpoinen ja kaunis. Itse neulottu hiusdonitsi on mainio lahjaidea.

Voit vaikuttaa lopputulokseen langan valinnalla. Mohairista tulee ilmava pompula yksin- tai kaksinkertaisena neulottuna, kuohkeasta alpakkasekoitelangasta saat puolestaan muhkean asusteen. Kokeile myös raitadonitsia kahdesta langasta.

Helppo neulottu hiusdonitsi – näin onnistut!

Helppo neulottu hiusdonitsi tehdään niin, että ensin neulotaan 9 cm korkea kappale suljettuna neuleena. Lopuksi neulotun kappaleeseen lisätään hiuslenkki ja kappale yhdistetään renkaaksi.

Lankana voi käyttää muitakin kuin ohjeessa mainittua lankaa, kunhan laskee tarvittavan silmukkamäärän langan tiheyden mukaan. Hiusdonitsin neulotun kappaleen koko on leveydeltään noin 50 cm ja korkeudeltaan 9 cm.

Tarvikkeet ja langantiheys

• Lanka: Novita Halaus (40 puuvilla, 35 alpakka, 25 villa, 50 g = 100 m)
• Tiheys: 14 silmukkaa = 10 cm
• Puikot: 6 mm, tai käsialan mukaan
• Lisäksi tarvitset tavallisen hiuslenkin tai lenkiksi sidottua kuminauhaa.

Tee näin:

Luo 70 silmukkaa ja siirrä ne neljälle sukkapuikolle.

Neulo sileää neuletta suljettuna neuleena, kunnes kappaleen korkeus on 9 cm.

Päättele silmukat.

Käännä nyt neule niin, että työn nurja puoli on ulkopuolella ja oikea puoli kappaleen sisäpuolella.

Pujota neulottu "tuubi" hiuslenkin sisään ja siirrä hiuslenkkiä siten, että se on noin puolessa välissä kappaleen korkeutta.

Käännä työn ylä- ja alareuna toisiaan vasten siten, että hiuslenkki jää neuleen sisään ja neuleen oikea puoli tulee päällimmäiseksi.

Ompele kappaleen reunat yhteen. Lopputuloksena on renkaan muotoinen hiusdonitsi.

Putkisukka ilman kantapäätä

(Lähde: Novitan verkkosivut, www.novita.com)

Mitä tarvitsee osata

• Osaat luoda silmukat.
• Osaat neuloa oikean ja nurjan silmukan.
• Osaat silmukoiden luomisen jälkeen jakaa ne neljälle sukkapuikolle.
• Osaat kaventaa neulomalla 2 silmukkaa oikein yhteen.

Malli

• Suunnittelu ja ohje Piia Maria Pekkanen
• Koko 36-43
• Lanka Novita 7 veljestä
• Langanmenekki: 100 g
• Puikot: sukkapuikot numero 3,5 tai käsialan mukaan.
• Tiheys: 22 silmukkaa sileää neuletta = 10 cm.
• Malli sopii myös aloittelevalle neulojalle.

Silmukoiden luominen ja työn sulkeminen suljetuksi neuleeksi

Luo 48 silmukkaa. Jaa silmukat neljälle sukkapuikolle, 12 silmukkaa kullekin.

Aseta puikot neliön muotoon ja aloita neulominen ensimmäisen puikon alusta. Näin liität työn suljetuksi neuleeksi. Huolehdi, että aloitusreuna ei ole kierteellä. Sukka neulotaan pyörönä eli neulotaan silmukat kaikilta puikoilta työn ympäri.

Spiraalijoustin

Spiraalijoustimessa neulotaan aina 3 kerrosta samalla tavalla ja sitten oikeiden ja nurjien silmukoiden kuvio siirtyy yhdellä silmukalla oikealle. Aseta kerroksen loppuun silmukkamerkki. Silmukkamerkistä näet helposti kerroksen vaihtumiskohdan. Siirrä silmukkamerkkiä työn edetessä ylemmäs ja pidä se aina ensimmäisen ja neljännen puikon välissä.

Kerrokset 1-3: Neulo jokaisella puikolla 3 silmukkaa oikein, 3 silmukkaa nurin, 3 silmukkaa oikein, 3 silmukkaa nurin.

Kerrokset 4.–6: Neulo jokaisella puikolla 2 silmukkaa oikein, 3 silmukkaa nurin, 3 silmukkaa oikein, 3 silmukkaa nurin, 1 silmukka oikein.

Kerrokset 7.–9: Neulo jokaisella puikolla: 1 silmukka oikein, 3 silmukkaa nurin, 3 silmukkaa oikein, 3 silmukkaa nurin, 2 silmukkaa oikein.

Kerrokset 10.–12: Neulo jokaisella puikolla: 3 silmukkaa nurin, 3 silmukkaa oikein, 3 silmukkaa nurin 3 silmukkaa oikein.

Kerrokset 13.–15: Neulo jokaisella puikolla: 2 silmukkaa nurin, 3 silmukkaa oikein, 3 silmukkaa nurin 3 silmukkaa oikein, 1 silmukka nurin.

Kerrokset 16.–18 Neulo jokaisella puikolla: 1 silmukka nurin, 3 silmukkaa oikein, 3 silmukkaa nurin 3 silmukkaa oikein, 3 silmukkaa nurin.

Toista kerroksia 1–18, kunnes sukka on sopivan pituinen. Normaalin nilkkasukan pituus on 34 cm. Voit tehdä sukasta myös pidemmän. Sovita sukkaa siten, että puikot ovat pikkuvarpaan pään kohdalla. Tästä alkavat kärkikavennukset.

Kärkikavennukset

Neulo kärkikavennuksissa sileää neuletta, eli koko ajan kaikilla silmukoilla oikein.

Neulo ensimmäisen puikon silmukat näin:

Neulo silmukat oikein, kunnes ensimmäisellä puikolla on jäljellä 2 silmukkaa. Neulo viimeiset 2 silmukkaa oikein yhteen. Olet nyt tehnyt 2 oikein yhteen -kavennuksen ja puikolla on jäljellä 11 silmukkaa.

Toista samanlainen kavennus jokaisen puikon lopussa. Yhdellä kavennuskerroksella vähenee 4 silmukkaa.

Neulo seuraava kerros oikein. Tämä on välikerros, jolla ei kavenneta.

Neulo seuraava kerros oikein, kunnes ensimmäisellä puikolla on jäljellä 2 silmukkaa. Neulo viimeiset 2 silmukkaa oikein yhteen. Toista samanlainen kavennus jokaisen puikon lopussa. Yhdellä kavennuskerroksella vähenee 4 silmukkaa.

Neulo seuraava kerros oikein. Tämä on välikerros, jolla ei kavenneta.

Toista sitten kavennukset jokaisella kerroksella aina puikkojen lopussa, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 2 silmukkaa. Katkaise lanka noin 20 cm:n päässä viimeisestä silmukasta.

Päättely

Pujota sukan kärjessä langanpää parsinneulaan. Pujota neula jokaisen puikon silmukoiden läpi ja poista puikot. Pujota vielä toinen kierros silmukoiden läpi.

Kiristä lanka ja pistä neula sukan nurjalle puolelle. Käännä sukka nurin päin.

Päättele lanka huolella nurjalle puolelle, jotta se ei pääse purkaantumaan. Tee lenkki ja vedä lanka lenkin läpi. Pujottele lankaa silmukoiden läpi 3–4 cm:n matkalta ja katkaise sitten lanka. Päättele neulan avulla aloituksen langanpää.

Neulo toinen sukka samalla tavalla.

Variaatioita

Neulo sukka yksivärisenä tai neulo erivärisiä ja erilevyisiä raitoja. Vaihda aina väriä kerroksen lopussa ja jätä noin 10 cm:n mittainen langanpää päättelyä varten. Päätä lopuksi kaikki langanpäät sukan nurjalle puolelle.

Alkuperäinen putkisukan neulontaohje kuvineen Novitan verkkosivuilla- Ulkoinen linkki

Villasukan kärkikavennukset - neljä tapaa neuloa

(Lähde: Kantalappu.fi -verkkosivusto, www.kantalappu.fi) 

Villasukan kärkikavennus voidaan neuloa monella eri tekniikalla. Parhaiten omaan jalkaan istuvan mallin tietää vain kokeilemalla – ja valmiista ohjeesta kannattaa tarvittaessa poiketa lisäämällä tai vähentämällä kavennuskierrosten väliin tulevia sileän neuleen kerroksia.

Kärkikavennukset aloitetaan silloin, kun sukka sovitettaessa peittää pikkuvarpaan. Ennen kavennusten aloittamista varmista, että jokaisella puikolla on yhtä paljon silmukoita.

Neljä tapaa neuloa villasukan kärkikavennus

1. Nauhakavennus

Nauhakavennus lienee yksi käytetyimmistä sukan kärkikavennuksista. Sen voi neuloa kapeampana tai leveämpänä – leveämmässä neulotaan useimmiten kaksi silmukkaa oikein kavennusten väliin sukan ulkosyrjään. Nauhakavennuksessa kavennukset tehdään aina kärjen suuntaan kallistuen.

2. Sädekavennus

Sädekavennuksessa kavennukset tehdään puikon puolessa välissä ja puikon lopussa, yhteensä siis kahdeksan kertaa kerroksen aikana. Kavennukset tehdään aina samaan suuntaan kallistuen. Kavennuskierrosten väliin jäävien sileän neuleen kierrosten määrä vähenee kärjen edetessä, mikä saa aikaan sädekavennetun kärjen pyöreän muodon.

3. Nelitahokavennus

Nelitahokavennuksessa kavennukset tehdään jokaisen puikon lopussa, aina samaan suuntaan eli oikealle kallistuen. Yleisin tapa on 2 oikein yhteen -kavennus. Kavennukset tehdään ensin joka toisella kierroksella ja myöhemmin jokaisella kierroksella. Lopputuloksena on tasainen ja siisti kärkikavennus.

4. Anatominen kärkikavennus

Anatomisen kärkikavennuksen idea on siinä, että vasemman ja oikean sukan kärjet tehdään toistensa peilikuviksi ja näin ollen saadaan erityisen hyvin jalkaan istuva sukka. Esimerkiksi kavennukset voidaan tehdä kapeana nauhakavennuksena, mutta kavennukset tehdään sukan ulkosyrjässä tiheämmin kuin sisäsyrjässä. Anatominen kärkikavennus vaatii hiukan enemmän laskemista ja tarkkuutta kuin muut kärkikavennukset.

Artikkeli sukankärjen eri kavennusmalleista kuvineen Kantalappu.fi -sivustolla- Ulkoinen linkki

Erilaiset villasukan kärkikavennustavat tullaan esittelemään tarkemmin seuraavissa Näppituntumalla -numeroissa.

Tee virkistävät jalkakylpypommit – tarveaineet löytyvät keittiön kaapista

(Lähde: Kotiliesi -lehden verkkosivut, www.kotiliesi.fi, 1.2.2025, teksti Tiina Rinne)

Kotitekoiset jalkakylpypommit on helppo valmistaa. Raaka-aineetkin löytyvät keittiön kaapista.

Väsyttääkö jalkojasi? Itse tehdyt jalkakylpypommit virkistävät ihanasti. Ne ovat myös kiva lahja hemmottelua kaipaavalle ystävälle. Jalkakylpy on valmis tuossa tuokiossa, kun laitat vatiin lämmintä vettä ja lisäät 1–2 jalkakylpypommia. Sitten vain aseta jalat vatiin ja nauti!

Tarvikkeet

• 1,5 dl ruokasoodaa
• 0,5 dl sitruunahappoa
• 1,5 rkl oliiviöljyä
• 1 tl vettä
• 3 pussia piparminttuteetä
• noin 20 tippaa eteeristä piparminttuöljyä
• silikonimuottilevy
• kaunis lasipurkki

Ruokasoodaa ja sitruunahappoa myydään suuremmissa, vajaan kilon painoisissa, purkeissa ainakin suuremmissa ruokakaupoissa ja marketeissa. Eteerisiä öljyjä myydään tavaratalojen luontaistuoteosastoilla ja luontaistuotekaupoissa. Silikonimuotteja saa askartelutarvikeliikkeistä. Silikoninen jääpalamuottilevy on myös hyvä vaihtoehto.

Valmista jalkakylpypommit näin

Sekoita sooda ja sitruunahappo yhteen.

Lisää vähitellen oliiviöljyä ja vettä seoksen joukkoon. Älä päästä soodaa kuohumaan. Massan kuuluu jäädä vähän murenevaiseksi mutta muotoiltavaksi.

Avaa (käyttämättömät) minttuteepussit ja sekoita niiden sisältö ja eteerinen öljy massaan.

Painele massa silkonimuotteihin. Anna kuivua yön yli ennen palojen irrottamista muotista.

Aseta kuivuneet jalkakylpypommit lasipurkkiin.

Kiinnitä käyttöohje purkin kylkeen (1-2 palaa vadilliseen lämmintä vettä.).

Kotilieden artikkeli jalkakylpypommien valmistamisesta- Ulkoinen linkki

Askartele aistipullo lasta rauhoittamaan

(Lähteet: Lelutivoli.fi -liikkeen verkkosivut, www.lelutivoli.fi, sekä Leikki leikkinä -blogi, www.leikkileikkina.com)

Aistipullo on rauhoittumishetkiin tarkoitettu, käsissä pideltävä pullo, jossa on paljon katseltavaa. Pullon sisällä olevat kimaltavat hiutaleet, eli glitterhileet, luovat liikkuessaan näkymän, jota lapsen on rauhoittavaa seurata. Pulloa liikutellaan ja pyöritellään, jolloin kimalteet liikkuvat sen sisällä.

Aistipulloa voi käyttää aistikuormituksen poistamiseen, rauhoittumiseen, lasten mindfulness-harjoituksiin ja stressinhallintaan. Tällainen pullo on helppo askarrella itse. Tarvikkeet saa hankittua askarteluliikkeistä tai kauppojen askartelutarvikeosastoilta.

Tarvitset muovisen pienehkön muovipullon tai pienen limsapullon.

Vaihtoehto 1

• Noin 80 % lämmintä vettä
• 20 % kirkasta liimaa (tai glitterliimaa)
• Lisäksi glitterhileitä ja elintarvikeväriä

Tällä ohjeella saat kauniin ja seesteisen pullon. Liiman määrää säätelemällä glitterhileet leijailevat nopeammin tai hitaammin pohjalle. Jos hileet eivät liiku, voit kokeilla lisätä muutaman tipan astianpesuainetta. Liimaa pullonkorkki kiinni, ettei se vahingossa aukea.

Vaihtoehto 2

• Noin 1 osa vauvaöljyä (Esim. Natusan baby oil.) Vauvaöljyjä myydään lastentarvikeosastoilla.)
• 1 osa vettä
• Lisäksi glitterhileitä ja elintarvikeväriä

Tällä ohjeella saat tehtyä pullon, jossa vesi ja öljy ovat omissa “kerroksissaan”. Glitterhileet asettuvat öljyn pohjalle, kun pullo on paikallaan. Ravistettaessa ainekset menevät hetkeksi sekaisin ja palaavat muutaman minuutin kuluessa omiin kerroksiinsa.

Pulloihin voi lisätä vielä muutaman helmen tai muun pienen esineen, joita on hauska etsiä glittermyrskyn seasta.

Tee aistipullo näin

Käytä suppiloa aineiden lisäämiseksi muovipulloon.

Täytä muovipullo valitsemallasi tavalla: lämpimän veden ja liiman yhdistelmällä, tai vauvaöljyllä ja vedellä.

Lisää glitterhileet (Muutama ruokalusikallinen erivärisiä hileitä.)

Jätä hieman tilaa pulloon, jotta ainekset pääsevät liikkumaan siinä paremmin.
Lisää halutessasi tippa elintarvikeväriä ja mahdolliset muut ainekset (esim. muutama helmi).

Kun olet todennut sisällön hyväksi, voit halutessasi liimata korkin vielä pikaliimalla. Tee näin varsinkin jos epäilet, että pieni glitterpullon ihailija saattaisi haluta päästä käsiksi kimaltavaan sisältöön.

Huomaa! Jos haluat kierrättää pullon, ethän laita vesistöille haitallista glitteriä viemäriin. Voit suodattaa glitterin nesteestä talouspaperin tai suodatinpussin avulla.

Aistipullon ohjeet kuvineen Leikki leikkinä -blogin verkkosivulla- Ulkoinen linkki

Askartele koristekiviä

(Lähde: Askarteluliike Sinellin verkkosivuilta (www.sinelli.fi)  koonnut Kaisu Miettinen)

Hauskan ja erikoisen muotoisia kiviä voi koristella esimerkiksi kukkapenkkien ja kukkaruukkujen koristeiksi, tai värikkäiksi reunakiviksi kulkureittien reunoille. Tarjolla on erilaisia askartelutusseja ja -maaleja kivien koristeluun. Halutessaan kiviä voi koristella myös kimaltavilla glitterhileillä tai pimeässä hohtavalla maalilla. Kokosimme tähän muutaman idean Sinelli-askarteluliikkeen verkkosivuilla olevista ohjeista.

Tussilla tai askartelumaalilla värittäminen

Puhdistettujen kivien pintaa voi värjätä askarteluun tarkoitetuilla akryylitusseilla tai -maaleilla. Ne ovat vesiliukoisia, mutta kestävät kuivuttuaan melko hyvin vettä. Tusseilla kivien pintaan voi piirtää tarkasti erilaisia kuvioita. Jos käytät eri värejä toistensa päällä, anna alemman kerroksen kuivua kunnolla ennen seuraavan kerroksen piirtämistä.

Hahmoja kivistä

Muovailumassoista voi muotoilla erilaisia kiviin liimattavia osia. Sopivanmuotoiseen kiveen voi muotoilla vaikkapa evät ja pyrstön ja tehdä siitä kalan, tai lisätä jalat, hännän ja pään ja luoda kilpikonnan. Askarteluliikkeissä myydään esimerkiksi silmiä, jotka voi liimata kivihahmoon ja tehdä siitä vieläkin elävämmän näköisen. Tarkista myyjältä, millainen muovailumassa sopii tarpeeseesi, koska askartelumassoja on paljon erilaisia.

Koristeluun kimalletta, kohoväriä tai pimeässä hohtavaa maalia

Kivikoristeisiin saa enemmän säihkettä koristelemalla niiden pintaa kimalteella, eli glitterhileillä. Tavallisen glitterin sijaan voi valita myös ympäristöystävällisemmän biokimalteen, jota myy ainakin Sinelli-askarteluliike. Nykyään on saatavana niin sanottuja kohovärejä. Väri on pakattu pulloon, jossa on kapea pipettikärki. Kohoväreillä voi tehdä kivien pintaan erilaisia kohokuvioita, tai vaikka pistekirjoitusmerkkejä. Hohtomaalilla saat kivien pintaan pimeässä hohtavan kerroksen. Mitä useampi kerros hohtomaalia, sitä kirkkaampi hohde.

Kivikoristeet sisustuksessa

Koristelluista kivistä saa helposti näyttävän kiviryhmän esimerkiksi kynttiläalustaa koristamaan. Voit valita esimerkiksi vain yhden koristevärin ja piirtää sillä haluamasi kuviot kivien pintaan. Näin syntyy tyylikäs ja rauhallinen vaikutelma, kun kivet asettelee kynttilän ympärille. Jos valitset palamattoman alustan ja liimaat kivet siihen (Muista jättää tila kynttilälle kivien keskelle.) voit askarrella hienon tuliaisen ja valita värit lahjan saajan mieltymysten mukaan.

Viimeistely akryylilakalla

Jos haluat kivikoristeistasi vielä kestävämpiä, lakkaa niiden pinta lopuksi askarteluliikkeissä myytävällä akryylilakalla. Lakka kuivuu sileäksi, kiiltäväksi pinnaksi. Lakattavan pohjan on oltava täysin kuiva ennen käsittelyä.

Batiikkivärjätty kesäkassi

(Lähde: Sinelli -askarteluliikkeen verkkosivut, www.sinelli.fi)

Tällä värjäysohjeella syntyy kassi, jonka yläosa on erivärinen, kuin alaosa ja keskelle jää vaaleampi alue. Väri vaihtuu asteittain yläreunan väristä vaaleaan ja siitä asteittain alareunan väriin.

Tarvikkeet

• Puuvillainen vaalea (Mieluiten valkoinen.) kangaskassi
• Suojamuovia työtason suojaamiseen
• Kahta tekstiiliväriä (Valitse värit mieltymyksesi mukaan.)
• ES Batik -kiinnitysainetta, tai vastaavaa kiinnityssuolaa
• Vettä ja kaksi useamman litran kokoista astiaa (Valitse sellaiset astiat, joilla ei ole väliä, vaikka ne värjääntyisivät.)
• Kertakäyttökäsineet
  Vesilämpömittari (Ei välttämätön.)

Työvaiheet

Pese ja kuivaa puuvillakassi, jotta siitä lähtevät mahdolliset valmistusprosessin jäännökset. Peitä pöytä muovilla ja käytä kertakäyttöisiä muovihanskoja värjäyksessä.

Kaada 4 litraa vettä kumpaankin altaaseen siten, että lopullinen lämpötila on 30-60 °C. Mitä lämpimämpi vesi, sen tummempi ja voimakkaampi väri. Mitä kylmempi vesi, sitä vaaleampi väri. Lisää 50 ml kangasväriä toiseen ja 50 ml toista kangasväriä toiseen altaaseen. Lisää 100 g kiinnityssuolaa kumpaankin altaaseen. Sekoita, kunnes kiinnityssuola on liuennut.

Upota puuvillakassin pohja haluamallesi syvyydelle varovasti värikylpyyn 2-10 minuutiksi. Mitä kauemmin kangas on kylvyssä, sitä tummempi väristä tulee. Lyhyemmällä ajalla saat vaaleamman värin.

Toista tämä toimenpide kassin yläreunaan toisessa värikylvyssä.
Huuhtele kassi useita kertoja kylmässä vedessä, kunnes vesi on puhdasta. Pese sen jälkeen kassi pesuaineella pesukoneessa 40 °C asteessa.

Kassin batiikkivärjäysohje kuvineen Sinellin verkkosivuilla- Ulkoinen linkki

Värikkäät käsityöt syntyvät hiplaten ja virkaten – rovaniemeläiselle Leena Väyryselle, 82, värit ovat tärkeitä, vaikka hän ei niitä näe

(Lähde: Lapin kansa, 28.2.2025, teksti Iita Poijula)

82-vuotias käsityötaiteilija Leena Väyrynen on haaveillut soolonäyttelyn pitämisestä kuusi vuotta. Haave toteutuu lauantaina, kun Hiplaten ja virkaten -myyntinäyttely avataan viikonlopuksi.

Lapin näkövammaiset ry:n palvelukeskuksen pöydälle on aseteltu jo erivärisiä, pieteetillä tehtyjä käsitöitä. Esillä on isoäidinneliöistä virkattuja olkalaukkuja ja patalappuja sekä osin samalla tekniikalla virkattuja ja kudottuja villasukkia. Sileällä sinivihreä kaulahuivi on kudottu aloe veralla käsitellyllä villalangalla, joten se sopii villa-allergisille.

– Minulla on tietty mielikuva väreistä, joita haluan työhöni. Olen kauhean tarkka myös siitä, millaisia värejä minulla on kotona, ja minkä värisiä vaatteita käytän, sanoo Väyrynen.

Hän ei kuitenkaan näe värejä, sillä hän on ollut sokea jo kymmeniä vuosia. Lankoja ostaessa hänellä on apuvälineenä tunnistin, joka sanoo ääneen langan värin. Sitten hän painelee värin nimen lankakerän vyötteeseen pistekirjaimilla, jotta sen tunnistaa myöhemmin.

Rovaniemeläinen Leena Väyrynen on tehnyt uransa pistekirjoituksen ja käsitöiden ohjaajana. Hän on ollut Lapin näkövammaisten jäsen 55 vuotta ja kiertänyt 35 vuotta ympäri Suomea opettamassa näkövammaisia.

Hän aloitti pistekirjoitusohjaajana vielä päivätöissä käydessään. Hän oli jo silloin lähes sokeutunut ja näki vain valoja. Kymmenen vuotta myöhemmin hän kouluttautui käsityöohjaajaksi ja toimi alueohjaajana sekä pistekirjoituksessa että käsitöissä ympäri Lappia – joskus muuallakin Suomessa Helsingissä asti.

– Silloin tuli kuljettua ympäriinsä junilla ja busseilla. Vammaispalvelukyytejä ei ollut vielä sillä tavalla kuin nykyään, kertoo Väyrynen.

Lapin näkövammaiset ry:n aktiivinen toimija ja hallituksen jäsen Anne Hirvasniemi pitää tapahtumassa POP UP-kahvilaa. On hänelläkin näyttelyssä myynnissä joitain tuotteita kahvilatuotteiden lisäksi. Hirvasniemi on Väyrysen elämäntyön jatkaja, sillä hän on nykyinen käsityövastaava.

Hirvasniemi kertoo, että käsitöiden tekeminen on tärkeää etenkin näkövammaisena, sillä se tuo elämään paljon sisältöä. Hän haluaakin kannustaa aikuisena näkövammautuneita jatkamaan käsityöharrastustaan.

– Haluan auttaa heitä ymmärtämään, että vielä tätä pystyy tekemään, vaikka ei näe. Silmukat oppii esimerkiksi tunnistamaan tunnustelemalla. Tämän näyttelynkin töistä huomaa, että vaikka ei näkisikään värejä, niin näkövammaisena pystyy tekemään paljon asioita ja toteuttamaan itseään, sanoo Hirvasniemi.

Anne Hirvasniemi järjestää yhdistyksen kautta käsityökursseja eri paikkakunnilla Lapissa ja myyjäisiä Rovaniemellä. Neulonnan, virkkauksen ja ompelemisen lisäksi hän ohjaa MM. korinpunontaa, huovuttamista ja korttien askartelua.
Käsitöiden tekeminen tuottaa iloa, mutta siitä on paljon käytännön hyötyäkin.

–  Se vaatii paljon laskemista ja auttaa muistin säilymisessä. Se on sellaista aivojumppaa. Lisäksi käsitöiden avulla harjoitetaan tuntoaistia, jonka avulla oppii löytämään vaatekaapista sopivat vaatteet, tai tunnistamaan kaupan maksupäätteen numeronäppäimet, kertoo Leena Väyrynen.

Eläkkeellä vasta kuusi vuotta viihtynyt neljän lapsenlapsen ämmi on löytänyt työstään harrastuksen, jonka avulla aika ei käy pitkäksi.

–  Käsityöt on ihanaa ajan kulua ja tyydyttää luomisen tarvetta. Ei tarvitse kädet ristissä istua keinutuolissa, iloitsee Väyrynen.

Pistekirjoitus

Näkövammaisten liitto ry juhlistaa pistekirjoituksen syntymäpäivää tämän vuoden ajan, sillä ranskalainen Louis Braille keksi sen 200 vuotta sitten. Leena Väyrynen alkoi käyttää pistekirjoitusta jo 1970-luvulla, kun hän ei nähnyt enää lukea.

– Mies ja lapset sanoivat silloin, että sie et äiti vissiin enää näe isoja kirjaimiakaan, kun Lapin Kansaa en erottanut Helsingin Sanomista, kertoo Väyrynen.

Hän käyttää pistekirjoitusta jokapäiväisessä elämässään. Hän painelee esimerkiksi tärkeiden kirjekuorten päälle, mitä se sisältää. Lisäksi pistekirjoituksella voi kirjoittaa ylös lankojen värit ja kauppalistat. Kaupassa hän pystyy juttelemaan kaverille ja kuuntelemaan ympärillä olevia ääniä, kun kädessä olevasta listasta voi tunnustella puuttuvat ainekset.

– Jos puutelistaa kuuntelee kaupassa puhelimesta, sulkee yhden aistin pois. Pistekirjoitus on ihan korvaamaton juttu, Väyrynen perustelee.

Vaikka nykytekniikka tarjoaa näkövammaisille uusia apuvälineitä ja niin ostoslistat kuin kalenteritkin voi kuunnella puhelimesta, Väyrynen käyttää mieluummin paperisia versioita.

Tekniikka on edistynyt näkövammaisten hyödyksi nopeasti, mutta se edistyy nopeammin vammattomille. Etenkin ikäihmisten on vaikea pysyä kehityksessä mukana, kun uusia tekniikoita ja uusia laitteita pitäisi omaksua jatkuvasti.

Tanja on neulonut jämälangoista yli sata anestesiapeittoa eläinpotilaille: ”Peittoni auttavat eläimiä toipumaan”

(Lähde: Kotona-lehden verkkosivut, www.meillakotona.fi, 5.3.2025, teksti: Anne Ventelä)

Kun Tanja Paltta saa valmiiksi uuden peiton, sen alla voi pian lämmitellä leikkauksesta toipuva kissa – tai vaikka hanhi. Jos hyväntekeväisyyteen neulominen kiinnostaa, varmista vastaanottajalta tarve etukäteen, Tanja neuvoo.
Tanja, miten idea anestesiapeittojen neulomisesta sai alkunsa?

Pari vuotta sitten aloin neuloa neliskanttisia paloja aina oikeilla silmukoilla. Olin alkujaan päättänyt neuloa villasukat, mutta niihin keskittyminen oli ollut masennukseni ja ahdistuneisuuteni vuoksi liian vaikeaa.

Kun paloja oli jonkin verran kasassa, kysyin Facebookin neulontaryhmässä, mitä niistä voisi tehdä. Tiesin jo, että haluaisin neuloa jotain eläimille. Kun joku ehdotti, että paloja voisi yhdistellä anestesiapeitteiksi, innostuin. Minulla on kolme kissaa, joita on hoidettu paikallisella eläinklinikalla. Kun klinikalta kerrottiin, että peitteille olisi tarvetta, kävin hommiin.

Anestesiapeitteet valmistuvat jämälangoista, joita Tanja saa lahjoituksina muilta neulojilta. ”Tämä sai alkunsa, kun kirjoitin neulontaryhmään projektistani. Ihmiset ympäri Suomea alkoivat lähettää minulle jämälankojaan tsemppiviestien kanssa.”
Millaiseen käyttöön peitot siis menevät?

Anestesiapeitteillä lämmitetään eläimiä, joita rauhoitetaan tai nukutetaan toimenpiteiden vuoksi. Tavallisesti eläinten ruumiinlämpö laskee rauhoituksen tai anestesian takia, ja tämä hidastaa niiden toipumista. Peiteltynä eläimet pysyvät lämpiminä, mikä tukee toipumista. Kun kysyin klinikalta kokotoiveita, minulle kerrottiin, että pienimmät potilaat ovat 40-grammaisia kotihiiriä ja suurimmat 1500-kiloisia siitossonneja. Sain siis koon suhteen aika vapaat kädet. Edellisessä erässäni pienin peitto oli 35 × 35 senttimetriä. Nyt teen peittoa, josta tulee 80 × 100 senttiä.
Neulominen on Tanjalle tapa lievittää ahdistusta. Siksi siitä ei saa tulla paineita. ”Välillä olen miettinyt, että olisi kiva kokeilla myös kirjoneuletta, mutta tiedän jo valmiiksi, että se olisi liian vaativaa. Siksi neulon aina oikeaa. Välillä kyllä leikittelen väreillä ja teen esimerkiksi peitteisiin raitakuvioita.”

Tanjan nuorin kissa TeeTee on päässyt testaamaan valmista peittoa. Klinikalla niillä on lämmitetty hanheakin. ”Klinikalla peitteet otsonoidaan aina käytön jälkeen, jolloin niitä voidaan käyttää monta kertaa. Peitteitä voidaan myös tarvittaessa antaa kotiutuville eläimille mukaan”, Tanja kertoo.

Tanja käyttää akryyli- ja villasekoitelankoja rinnakkain, jotta peite olisi kestävä ja lämmin.

Mitä pitää huomioida, jos idea innostaa?

Jos neuloo jotain lahjoitukseksi, täytyy aina ensin varmistaa, että töille on aidosti tarvetta. Vastaanottajalla voi myös olla toiveita esimerkiksi materiaalista tai mallista, ja näitä tulee noudattaa. Muuten voi käydä niin, että käsitöistä ei ole vastaanottajalle iloa.

Itse teen peitot jämälangoista, joten niiden koko ja ulkonäkö riippuvat siitä, millaisia lankoja minulla sattuu olemaan. Suosin villasekoitelankoja, jotka ovat kestäviä ja lämmittävät hyvin, vaikka eläimellä kävisi pieni vahinkokin.

Alkuperäinen artikkeli anestesiapeitteiden neulomisesta Kotona-lehden verkkosivulla- Ulkoinen linkki