Näppituntumalla 02/2024
Virkkausvinkkejä
Tähän on koottu eri YouTube -videoista noukittuja ja suomeksi käännettyjä virkkausvinkkejä perusvirkkaukseen ja isoäidin neliöiden tekemiseen.
(Lähteet: B. Hooked Crochet, sekä TL Yarn Crafts YouTube -kanavat. Teksti ja käännös englanninkielisistä videoista: Kaisu Miettinen)
Virkkuukoukun koko ja sen vaikutus käsialaan
Valitse virkkuukoukun koko virkkuukäsialasi mukaan. Jos virkkaat mielestäsi liian löysää, vaihda koukku pienempään. Jos taas virkkauksesi on hyvin tiukkaa ja sinun on hankalaa vetää koukkua silmukoiden läpi, käsialasi on liian tiukkaa. Voit silloin kokeilla numeroa suurempaa virkkuukoukkua.
Kätevä aloitussilmukka (ohje oikeakätiselle)
Laita lanka etusormesi päälle siten, että langanpää on itseesi päin ja kerältä tuleva lanka sinusta poispäin.
Ota kiinni kerältä tulevasta langasta ja vie se ensin takaapäin eteen etusormesi alitse ja sitten edestä taaksepäin etusormesi yli. Nyt etusormesi päällä on kaksi lankaa.
Siirrä vasemmanpuoleinen lanka oikealle toisen langan yli, eli vie sitä kohti sormenpäätä. Vedä sitten vasemmalle jäänyt lanka oikealle, toisen langan ja sormenpääsi yli. Sormen ympärille muodostuu lenkki. Kiristä lenkki haluamasi kokoiseksi.
Virkkauskohdan merkitseminen
Kun keskeytät virkkauksen, pujota viimeiseen silmukkaan joko lukittava silmukkamerkki tai hakaneula. Työ ei purkaudu ja seuraavalla kerralla oikea kohta on helppo löytää. Lukittavat silmukkamerkit ovat muutenkin käteviä. Niitä voi käyttää pyöreässä virkkauksessa kerroksen vaihtumiskohdan merkitsemiseen ja tasovirkkauksessa kerroksen viimeisen silmukan merkitsemiseen.
Jos luotavia silmukoita on paljon, kannattaa silmukkamerkki kiinnittää esimerkiksi joka 20 silmukan kohdalle. Tämä helpottaa silmukoiden laskemista. Hiuspinnit ja hakaneulat käyvät myös, mutta eivät ehkä ole yhtä mukavia käyttää. Lukittavia, muovisia silmukkamerkkejä saa käsityötarvikeliikkeistä.
Ketjusilmukoiden kiertymisen välttäminen
Jos virkkaustyö aloitetaan suurella määrällä ketjusilmukoita, jotka sitten yhdistetään renkaaksi, voi olla hankalaa pitää silmukkaketju niin, että se ei mene kierteelle. Tämän voi estää siten, että luotuasi jonkin määrän ketjusilmukoita (esimerkiksi 10), ota virkkuukoukku pois koukulla olevasta silmukasta. Etsi tämän jälkeen ketjusilmukkaketjun ensimmäinen silmukka ja vie koukku läpi tämän silmukan etulenkistä (Silmukan kahdesta lankalenkistä se, joka on itseesi päin.). Vie sitten koukku silmukkalenkkiin (josta äsken sen irrotit) ja tarkista, että silmukkaketju ei ole kierteellä. Jatka tämän jälkeen silmukoiden luomista, kunnes niitä on tarvittava määrä.
Kun silmukoita on riittävästi, vedä koukulla lähempänä kärkeä oleva silmukka (vasemmanpuoleinen) koukulla olevan toisen silmukan (oikeanpuoleinen) läpi. Näin muodostuu silmukkarengas, joka ei ole kierteellä.
Vinkkejä isoäidinneliön virkkaamiseen
(Lähteet: B. Hooked Crochet sekä TL Yarn Crafts YouTube -kanavat)
Isoäidinneliö on edistyneelle virkkaajalle tuttu malli, mutta se on sen verran helppo, että aloittelijaltakin se onnistuu. Isoäidinneliöön virkataan ensin keskiympyrä ja sen jälkeen joka kerroksella kolmen pylvään ryhmiä. Erilaisia ohjeita on paljon ja ohjeet eroavat esimerkiksi siinä, miten monta ketjusilmukkaa virkataan neliön kulmiin, pylväsryhmien väliin, tai mistä kohdasta uusi kerros aloitetaan. Tässä emme varsinaisesti neuvo isoäidinneliön virkkaamista, mutta annamme vinkkejä sen tekemiseen.
Saat tiiviimmän isoäidinneliön, kun käytät yhtä numeroa ohuempaa virkkuukoukkua kuin yleensä käytät. Silmukoista tulee näin pienempiä ja se tekee neliön rakenteesta tiukemman.
Isoäidinneliön kulmiin neulottavien ketjusilmukoiden määrä vaihtelee eri ohjeissa. Virkkaa kulmiin vain kaksi ketjusilmukkaa kolmen pylvään pylväsryhmien väliin niin saat tiiviimmän neliön, koska kulmaan tuleva reikä on pienempi. Myös neliön sivuille virkattavien kolmen pylvään pylväsryhmien väliin virkattavien ketjusilmukoiden määrä vaihtelee eri ohjeissa. Jätä ketjusilmukat kokonaan pois pylväsryhmien välistä (Neliön kulmia lukuun ottamatta.), niin saat tiukemman neliön.
Jos virkkaat moniväristä isoäidinneliötä, aloita uusi kerros eri kulmasta, kuin mihin päätit kerroksen. Voit saada tiiviimmän rakenteen myös kääntämällä neliön jokaisen kerroksen jälkeen. Kun olet virkannut kerroksen, käännä työn nurja puoli itseesi päin ja virkkaa seuraava kerros. Kun olet virkannut tämän kerroksen, käännä jälleen nurja puoli itseesi päin ja jatka seuraavalle kerrokselle.
Isoäidinneliöt kannattaa joko kostuttaa tai höyryttää ja pingottaa sen jälkeen, jotta niistä tulee mahdollisimman tasaisia. Tähän tarkoitukseen valmistettuja pingotusalustoja voi tiedustella käsityötarvikeliikkeistä.
Alkuperäinen video: Crochet a Perfect Granny Square! (englanniksi)- Ulkoinen linkki
Alkuperäinen video: 25+ Crochet Hacks for Beginners (englanniksi)- Ulkoinen linkki
Virkatut suojukset tuolinjalkoihin
(Lähde: Hectanoga1 YouTube -kanava. Teksti ja käännös englanninkielisestä YouTube -videosta: Kaisu Miettinen)
Tuolinjalkojen huopapalat voi korvata virkatuilla "sukilla", jotka pujotetaan tuolinjalkaan. "Sukista" voi tehdä niin korkeat kuin haluaa ja juuri sen väriset, kuin huvittaa. Kun "sukka" on riittävän tiukka, se pysyy hyvin paikallaan.
Käytä haluamaasi lankaa ja sille sopivaa virkkuukoukkua.
Luo tarvittava määrä ketjusilmukoita. Mittaa silmukkaketjulla, että se riittää tuolinjalan ympäri. Varmista, että silmukkaketju tulee riittävän tiukalle, jotta "sukka" pysyy paikallaan.
Sulje silmukkaketju renkaaksi piilosilmukalla. Varmista, että silmukkaketju ei ole kierteellä.
Tee kerroksen alkuun yksi ketjusilmukka. Virkkaa sitten jokaiseen renkaan silmukkaan yksi kiinteä silmukka kuhunkin. Sulje jokainen kerros piilosilmukalla, tai jatka suoraan seuraavalle kerrokselle.
Jos suljet jokaisen kerroksen piilosilmukalla, virkkaa kerroksen alkuun aina yksi ketjusilmukka ja jatka sitten virkkaamalla kiinteä silmukka jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan. Kerroksen vaihtumiskohta on hyvä merkitä esimerkiksi suljettavalla silmukkamerkillä.
Kun "sukka" on riittävän korkea, aloita kavennukset.
Tee kerroksen alkuun yksi ketjusilmukka. Vie koukku kerroksen ensimmäisen silmukan läpi ja ota lanka koukulle. Vie koukku seuraavan silmukan läpi ja ota lanka koukulle. Koukulla on nyt 3 silmukkaa. Ota vielä kerran lanka koukulle ja vedä se kaikkien kolmen silmukan läpi. Jatka näin kerroksen loppuun ja seuraavilla kerroksilla, kunnes olet kaventanut pois kaikki silmukat.
Kavennettaessa syntyy "sukan" kärki, joka tulee lattiaa vasten, kun "sukka" pujotetaan tuolinjalkaan.
Päättele työ.
Vinkki: Voit halutessasi käyttää huovuttuvaa lankaa ja huovuttaa valmiit "sukat". Silloin virkattavan "sukan" pitää kuitenkin olla riittävän suuri, jotta se huovutuksen jälkeen pysyy napakasti paikallaan.
Alkuperäinen video: How to Crochet Chair Socks (englanniksi)- Ulkoinen linkki
Virkatut saunatekstiilit
Virkatut saunatekstiilit ovat mukavia käytössä ja ne kuivuvat nopeasti. Itse virkattuja tai neulottuja peflettejä, pesukintaita tai laudeliinoja voi viedä myös mukaviksi mökkituliaisiksi.
Laudeliinan voi virkata monella tavalla ja tehdä siitä halutun kokoisen. Langaksi sopii parhaiten pellavalanka. Pitkä laudeliina voi kastuessaan olla raskas ja sitä saattaa olla siksi hankala käsitellä. Seuraavana on ohje pienemmän laudeliinan tekoon.
Virkattu laudeliina
(Lähde: Virkkauskoukussa -blogin verkkosivu)
Käytetty lanka: Lappajärven värjäämön Veera-pellavalanka
Virkkuukoukku numero 4, tai käsialan mukaan
Virkkaa 75 ketjusilmukkaa virkkuukoukulla numero 4 ja virkkaa lisäksi vielä 2 ketjusilmukkaa. Silmukoita on yhteensä 77.
Käännä työ ja virkkaa kolmanteen ketjusilmukkaan koukusta laskien (Koukulla olevaa silmukkaa ei lasketa.) yksi pylväs. Virkkaa vielä 74 pylvästä, kunnes olet kerroksen lopussa.
Käännä työ ja virkkaa toisen kerroksen alkuun 2 ketjusilmukkaa ja niiden jälkeen 75 pylvästä. Eli kerroksen alkuun tehdään aina kaksi ketjusilmukkaa, joita ei lasketa mukaan virkattujen pylväiden lukumäärään.
Kun työn korkeus on 34 cm ja olet saanut kerroksen valmiiksi, älä käännä työtä.
Seuraavaksi virkataan työn ympäri reunus rapuvirkkauksella. Rapuvirkkauksessa virkataan kiinteitä silmukoita, mutta vasemmalta oikealle eli raputyyliin peruuttaen. Jotta reunuksesta ei tulisi liian paksu, virkataan kiinteä silmukka joka toiseen silmukkaan. Venytä silmukoita virkatessa, että reuna ei ala vetämään.
Aloita rapuvirkkaus näin: Tee ensin ketjusilmukka ja venytä koukulla olevaa silmukkaa vähän. Hyppää seuraavan silmukan yli (Huomaa, että etenet nyt vasemmalta oikealle.) ja vie koukku sitä seuraavasta silmukasta läpi, ota lanka koukulle ja vedä silmukasta läpi. Sinulla on nyt kaksi lankaa koukulla. Ota lanka koukulle ja vedä molemmista langoista läpi.
Jatka näin, kiinteitä silmukoita virkaten, koko työn ympäri.
Päättele lanka.
Voit halutessasi virkata laudeliinan kulmaan ripustuslenkin.
Saunasetti pellavalangasta
Tässä saunasetissä on kolme pellavalangasta neulottua osaa: Pefletti, selänpesin ja pesukinnas.
Tarvikkeet
- Vyyhti Lappajärven värjäämön Veera-pellavalankaa (noin 500 grammaa)
- 60 tai 80 cm pyöröpuikot, numero 4
- Sukkapuikot numero 4
- Virkkuukoukku numero 4
Yhden vyyhdin pitäisi riittää kaikkiin kolmeen tuotteeseen.
Pefletti
Luo 50 silmukkaa numeron 4 pyöröpuikoille.
Neulo tasona aina oikeaa neuletta noin 43cm.
Päätä silmukat.
Virkkaa sitten pefletin reunus kiinteillä silmukoilla.
Virkkaa ensin koko reunus kiinteillä silmukoilla, tämän jälkeen virkkaa vielä toinen kerros, mutta tee se vastakkaiseen suuntaan, niin reuna pysyy tasaisena, eikä ala taittamaan.
Virkkaa yhteen kulmaan ripustuslenkkiä varten n. 20 cm ketjusilmukoita. Päällystä ketjusilmukat vielä virkkaamalla, niin saat lenkistä vahvemman.
Lopuksi voit vielä höyryttää varovasti kostean harson tai liian läpi pefletin muotoonsa.
Selänpesuri
Luo 40 silmukkaa ja jaa ne numero neljän sukkapuikoille niin, että joka puikolla on 10 silmukkaa.
Neulo ainaoikeaa neulosta noin 50 cm.
Päättele silmukat.
Höyrytä putki litteäksi ja tee virkkaamalla putken päihin käsilenkit seuraavalla tavalla.
Virkkaa kiinteillä silmukoilla putken toinen pää kiinni. Virkkaa sitten toisesta päätyreunan kulmasta ketjusilmukoita noin 30 senttimetrin pituinen ketju ja kiinnitä se lenkiksi pesimen samaan päähän toiseen kulmaan. Tästä tulee pesimen käsilenkki, josta pidetään kiinni selkää pestessä.
Päällystä tämä silmukkaketju kiinteillä silmukoilla molemmin puolin, että käsilenkistä tulee vahvempi.
Tee toinen lenkki selänpesimen toiseen päähän samalla tavalla.
Pesukinnas
Luo 56 silmukkaa ja jaa ne numero neljän sukkapuikoille niin, että joka puikolla on 14 silmukkaa.
Neulo suljettuna neuleena noin 25 cm ainaoikeaa neuletta ja päättele tämän jälkeen silmukat.
Kun putki on valmis käännä se nurin päin, sillä nurjan puolen silmukat antavat paremman pesutuntuman.
Virkkaa tämän jälkeen putken toinen pää kiinni (esimerkiksi kiinteillä- tai piilosilmukoilla).
Virkkaa putken toisen pään reunaan kiinteitä silmukoita kaksi kerrosta.
Virkkaa avonaisen pään reunaan ripustuslenkki. Virkkaa lenkkiä varten noin 12 cm pituinen ketju ketjusilmukoita. Päällystä vielä ketjusilmukat kerran virkkaamalla niihin kiinteitä silmukoita.
Pyöreä Kehrä-pefletti
- Malli: Lankava Oy, Miia Laakso
- Koko: halkaisija 38 cm (Ohjeen lanka riittää kahteen peflettiin.)
- Lanka: 400 g limenvihreää (värinumero 18) Lankavan pellavanarua (100 pellava, 1 kg = noin 410 m, vyyhti noin 0,5 kg).
- Virkkauskoukku numero 7
Työohje
Aloita jokainen kerros kolmella ketjusilmukalla.
Kerros 1: Tee aloituslenkki ja virkkaa siihen 3 ketjusilmukkaa ja sitten 13 pylvästä.
Kiristä aloituslenkki ja sulje kerros virkkaamalla 1 piilosilmukka kolmen ketjusilmukan ylimpään silmukkaan. Sulje kaikki kerrokset jatkossa samoin.
Kerros 2: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja 1 pylväs samaan silmukkaan. Virkkaa sitten 2 pylvästä jokaiseen silmukkaan. Virkkaa 1 piilosilmukka kolmen ketjusilmukan ylimpään silmukkaan, jolla suljet kerroksen. Tällä kerroksella virkattuna pitäisi olla 28 pylvästä.
Kerros 3: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja 1 pylväs samaan silmukkaan. Virkkaa sitten seuraavaan silmukkaan 1 pylväs ja seuraavaan silmukkaan 2 pylvästä samaan silmukkaan. Toista tätä "yksi pylväs silmukkaan, kaksi pylvästä samaan silmukkaan" virkkausta vielä 12 kertaa. Tässä lisätään joka toisen silmukan kohdalla yksi silmukka lisää työhön. Virkkaa vielä 1 pylväs ja sitten 1 piilosilmukka kolmen ketjusilmukan ylimpään silmukkaan sulkeaksesi kerroksen. Tällä kerroksella virkattuna pitäisi olla 42 pylvästä.
Kerros 4: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja seuraavaan silmukkaan 1 pylväs. Virkkaa seuraavaan silmukkasan2 pylvästä samaan silmukkaan ja virkkaa sitten 2 pylvästä. Toista tätä "Kaksi pylvästä samaan silmukkaan, yksi pylväs seuraaviin kahteen silmukkaan." -virkkausta vielä 12 kertaa. Tässä lisätään yksi silmukka kerrokselle joka kolmanteen silmukkaan. Virkkaa vielä 2 pylvästä samaan silmukkaan ja sitten 1 piilosilmukka, kuten edellisellä kerroksella, sulkeaksesi kerroksen. Tällä kerroksella virkattuna pitäisi olla 56 pylvästä.
Kerros 5: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja 1 pylväs samaan silmukkaan. Virkkaa sitten 3 pylvästä ja seuraavaan silmukkaan 2 pylvästä. Toista tätä "3 pylvästä ja 2 pylvästä samaan silmukkaan" -virkkausta vielä 12 kertaa. Tässä lisätään kerrokselle silmukka joka neljänteen silmukkaan. Virkkaa sitten 3 pylvästä ja sulje kerros piilosilmukalla kuten edellisellä kerroksella. Tällä kerroksella virkattuna pitäisi olla 70 pylvästä.
Kerros 6: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja sitten 2 pylvästä. Virkkaa 2 pylvästä samaan silmukkaan ja sitten 4 pylvästä. Toista tätä "2 pylvästä samaan silmukkaan ja 4 pylvästä" -virkkausta vielä 12 kertaa. Tällä kerroksella lisätään yksi silmukka joka viidenteen silmukkaan. Virkkaa sitten 2 pylvästä samaan silmukkaan, sitten 1 pylväs ja sulje kerros piilosilmukalla. Tällä kerroksella virkattuna pitäisi olla 84 pylvästä.
Kerros 7: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja 1 pylväs samaan silmukkaan. Virkkaa 5 pylvästä ja sitten 2 pylvästä samaan silmukkaan. Toista tätä "5 pylvästä ja 2 pylvästä samaan silmukkaan" -virkkausta vielä 12 kertaa. Tällä kerroksella lisätään yksi silmukka joka kuudenteen silmukkaan. Virkkaa sitten 5 pylvästä ja sulje kerros piilosilmukalla. Tällä kerroksella virkattuna pitäisi olla 98 pylvästä.
Kerros 8: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja sitten 3 pylvästä. Virkkaa sitten 2 pylvästä samaan silmukkaan ja 6 pylvästä. Toista tätä "2 pylvästä samaan silmukkaan, 6 pylvästä" -virkkausta vielä 12 kertaa. Tällä kerroksella lisätään silmukka joka seitsemänteen silmukkaan. Virkkaa sitten 2 pylvästä samaan silmukkaan. Virkkaa 2 pylvästä ja sulje kerros piilosilmukalla. Tällä kerroksella virkattuna pitäisi olla 112 pylvästä.
Kerros 9: Virkkaa 1 piilosilmukka jokaiseen silmukkaan, tai rapuvirkkaa 1 kiinteä silmukka jokaiseen silmukkaan takaperin eli vasemmalta oikealle.
Koivukranssi saunaan
(Lähde: Pippurinen.fi -blogin verkkosivu)
Saunaan koivunoksista pyöräytetty kranssi tuo toivotun tuoksun ja säilyy seinällä muutaman saunomiskerran. Näitä voi hyvin tehdä myös muutaman talveksi kuivumaan ja tuoda talven aikana saunaan tuoksua tuomaan.
Näitä tarvitset:
- koivunoksia
- ohutta (vihreää) rautalankaa
- sivuleikkurit
Näin kranssi tehdään:
Leikkaa koivun oksia noin 10 - 15 senttimetrin pituisiksi ja tee niistä pieniä nippuja (esimerkiksi 5 - 10 oksaa per nippu.) ja kiedo jokaisen oksanipun tyven ympäri rautalankaa, jotta nippu pysyy koossa.
Liitä seuraavaksi rautalangalla sitomalla koivunoksanippuja peräkkäin, jolloin muodostuu nauhamainen pötkö. Voit sitoa niput toisiinsa esimerkiksi asettamalla yhden nipun pöydälle ja asettamalla toisen nipun pitkittäin osittain alemman nipun päälle ja sitoa sitten niput yhteen rautalanganpätkällä haluamastasi kohdasta (Esimerkiksi alemman nipun oksanvarsien kohdalta.). Tarkoituksena on muodostaa yhteen liitetyistä nipuista haluamasi pituinen suora pötkö, joka muodostaa pyöreän kranssin, kun pötkön päät lopulta yhdistetään.
Kun olet sitonut koivunoksanippuja haluamasi pituisen pötkön, taivuta se ympyrän muotoon ja kiinnitä rautalangalla pyöreäksi kranssiksi.
Kiinnitä kranssiin pieni rautalankalenkki ripustamista varten.
Viimeistele kiinnittämällä rautalangalla kimppujen väleihin yksittäisiä oksia, jotta saat runsaamman kokonaisuuden ja mahdolliset aukkopaikat peittyvät.
Yllätyspallo lahjakortille
Kirjekuoren sijaan voi lahjakortin sujauttaa paperimassasta tehdyn yllätyspallon sisään. Palloon voi käyttää lähes mitä tahansa paperia ja sen voi koristella haluamallaan tavalla, tai jättää sellaisekseen.
Lähde: Madam B.C. -blogin verkkosivu, 12.1.2023)
Kuinka teet sen?
Ensin tarvitsee vain puhaltaa ilmapallo, joka on lahjakorttia reilusti suurempi. Sitten se päällystetään paperilla ja vesi-liimaseoksella eli vedellä laimennetulla askartelu- tai puuliimalla.
Vinkki! Jos ei meinaa pallo pysyä tasolla paikallaan, aseta pallo jonkun renkaan tai pienen kulhon päälle. Itse käytin loppuneen pakkausteipin pahvikiekkoa.
Kannattaa tehdä monta kerrosta ja antaa paperin välillä kuivua. Taisin tehdä noin 4-5 kerrosta, mutta kerrosmäärä varmasti riippuu paperin paksuudesta ja pallon koosta. Liian paksua ei kannata tehdä, jotta pallon rikkominen ei mene liian haasteelliseksi.
Viimeisen kerroksen annoin kuivua yön yli seuraavaan päivään. Sormin kyllä tuntee, kun pallo on oikeasti kuiva ja kovettunut. Pallosta tulee myös aika kevyt!
Kun pallo on kuiva, leikkaa ilmapallon solmu pois ja pallo sen verran auki, että saat lahjakortin sisään. Itse lisäsin sinne myös paperipäällysteisiä karkkeja. Ilmapallo saattaa lähteä sisältä irti tai sitten ei.
Lopuksi piilota leikkausaukko liimaamalla päälle muutama paperikerros. Anna kuivua.
Koristele pallo haluamallasi tavalla ja pakkaa se saajalleen viemistä varten esimerkiksi pahvilaatikkoon, jotta pallo ei hajoa kuljetettaessa. Palloon kannattaa kiinnittää jokin viesti, että saaja tietää avata sen.
Askartele betoninen teline lemmikin vesikupille
Jos lemmikin vesi- tai ruokakuppi ei tahdo pysyä paikallaan, voi kupille askarrella betonisen telineen.
(Lähde: Red Mystery with Paws -blogin verkkosivu, 9.8.2022)
Tarvikkeet:
- 5 kg askartelubetonia
- ruokaöljyä
- 0,7-1 litraa vettä
- muotit (Ohjeessa käytetty muovista nelikulmaista (irto)karkkirasiaa ulkomuottina ja lemmikin vesikuppia sisämuottina.)
Sekoita askartelubetoni pakkauksen ohjeen mukaan.
Öljyä karkkirasian sisäpinta ja vesikipon ulkopinta ruokaöljyllä.
Kaada jonkin verran betoniseosta karkkirasian pohjalle. Tästä muodostuu vesikuppitelineen pohja.
Aseta sen jälkeen vesikuppi betonikerroksen päälle karkkirasiaan ja täytä vesikupin ulkoreunan ja rasian sisäreunan väliin jäävä tila askartelubetonilla. Varmista, että betoniseos jää hieman vesikupin yläreunan alapuolelle. Kuppi on silloin helpompi irrottaa betonin kovetuttua.
Siirrä valu kuivuman huoneenlämpöön. Laita vesikuppiin vaikkapa pari nyrkin kokoista kiveä painoksi ja peitä valu ympäriinsä muovilla laitamalla se esimerkiksi suljettuun muovikassiin. Suihkuta valua sumutinpullossa olevalla vedellä aamuin illoin.
Anna valun kuivua kaksi vuorokautta ja irrota sitten vesikuppi.
Anna kuivua vielä yksi vuorokausi ja poista sitten karkkirasia valun ympäriltä.
Anna kuivua vielä yksi vuorokausi.
Kuivan vesikuppitelineen voi maalata betonille sopivalla maalilla, tai koristella muuten haluamallaan tavalla. Jos betoni on jäänyt pinnaltaan liian karheaksi, sitä voi hioa hiekkapaperilla tasaisemmaksi.
Betonisen telineen alla voi käyttää muovisesta liukuesteestä leikattua palaa, niin teline pysyy vielä paremmin paikallaan.
Askartele itse kukkaruukku
(Lähde: Kotiliesi -lehden verkkosivu, teksti: Paula Ritanen-Närhi, 7.5.2012)
Pihalle ja parvekkeelle sopivat ruukut voi pienellä vaivalla askarrella itsekin. Tarvikkeiksi käyvät monenlaiset astiat.
Mosaiikkiruukku
Mosaiikkiruukun pohjana on halpa punasaviruukku, jonka sisälle siveltiin kosteussuojaksi vedellä ohennettua liimaa. Sen kuivuttua pintaan levitettiin saneerauslaasti, johon mosaiikinpalat pisteltiin. Seuraavana päivänä pinta viimeisteltiin saumauslaastilla. Ruukku ei kestä talvea ulkona, mutta piristää kesäistä puutarhaa.
Vanhaa uudesta
Upouusi saviruukku saatiin viikossa näyttämään vanhalta ja käytetyltä. Ruukun pinta siveltiin sisältä jogurtilla pariin kertaan. Kun ruukku täytettiin kostealla mullalla ja siihen istutettiin basilika, ruukun pinta alkoi pukata valkoista härmettä. Ajan oloon ruukku alkaa näyttää ikivanhalta, kun pinta vähitellen myös sammaloituu.
Kori pelakuille
Koriruukkuja on saatavana valmiina, mutta edullisemmin sellaisen voi tehdä itse. Hanki halpa kori ja vuoraa se jätesäkillä, täytä mullalla ja istuta taimet. Pistele reikiä muoviin koripinnan läpi, jos olet asettamassa ruukun taivasalle. Koriruukku kestää vuoden tai kaksi, riippuen siitä, onko se kostean maan kanssa kosketuksissa.
Hopeaa kärhölle
Vanha maalipurkki palvelee kärhön kasvatusastiana. Tyhjä astia pestiin ja suihkutettiin spraymaalilla hopeanhohtoiseksi. Pohjalle laitettiin 20-senttinen kerros kevytsoraa, sanomalehtiä välipohjaksi ja kasvualustaksi hiekansekaista multaa. Kärhö ruukkuineen viedään talveksi kellariin. Kantokahva auttaa siirtelyssä.
Yrtit säilykepurkkiin
Metallisia ruokaöljy- ja säilykepurkkeja on hauska kerätä, ja niistä saa tunnelmallisia yrttiruukkuja. Ruukku syntyy, kun peltipurkin yläosa poistetaan purkinavaajalla ja terävät reunat litistetään pihdeillä sileiksi. Jos ruukkuun ei tehdä pohjareikää, kastelu on aika tarkkaa.
Alkuperäinen artikkeli Kotilieden verkkosivulla (Askartele itse kukkaruukku)- Ulkoinen linkki
Pitsikivet koristamaan kukkapenkin reunaa
(Lähde: Kotiliesi -lehden verkkosivu, teksti Anni Ignatius, 9.7.2019)
Elävöitä kukkapenkin reunuksia romanttisilla pitsikuvioiduilla kivillä. Kivet syntyvät helposti vanhojen pitsiliinojen ja kalkkimaalisprayn avulla.
Näitä tarvitset:
- Pyöreitä, erikokoisia kiviä
- Pitsiliina
- Kalkkimaalispray
- Kuminauha tai nauhaa
- Vahaspray (ei välttämätön)
Näin teet pitsikivet kalkkimaalisprayn avulla
Pese kivet pölystä ja liasta. Anna kivien kuivua hyvin.
Kiedo pitsiliina mahdollisimman tasaisesti ja tiiviisti kiven ympärille. Sido pitsiliina kuminauhalla tai nauhalla kiinni, ettei se liiku maalauksen aikana.
Maalaa pitsiliinoilla päällystetyt kivet kalkkimaalispraylla. Kohdista maali mahdollisimman kohtisuoraan kiveen, ettei maalia mene pitsin alle. Näin pitsikuvio erottuu parhaiten kivestä.
Poista pitsiliina vasta maalin kuivuttua.
Halutessasi voit käsitellä pitsikivet myös vahaspraylla, jolloin kalkkimaali kestää kiven pinnassa paremmin.
Alkuperäinen artikkeli Kotilieden verkkosivulla (Pitsikivet)- Ulkoinen linkki
Ötokkähotelli lisää pihapiirin monimuotoisuutta
Pienempi ötökkähotelli pihalle tai parvekkeelle
(Lähde: Marttojen verkkosivut)
Pienempi ötökkähotelli on "laatikko", jossa on seinät ja katto ja joka on jaettu väliseinillä lokeroihin. Lokerot täytetään erilaisilla hyönteisille mieluisilla luonnonmateriaaleilla.
Ötökkähotelli ripustetaan siten, että lokerot ovat sen jollakin sivulla ja tämä sivu suojataan esim. jyrsijäverkolla.
Pihalle ripustetuissa ötökkähotelleissa ötököiden on turvallista yöpyä, lisääntyä ja talvehtia. Yksinkertaisimmillaan se voi olla maitotölkin puolikas tai säilykepurkki, jonka sisälle laitetaan tiiviisti onttoja kasvien varsia. Tai puupölli, johon on porattu 4- 10 mm reikiä.
Suurempi hotelli rakennetaan laudasta, siihen suunnitellaan omat huoneet eri ötökkälajeille. Ötökkähotellin voi ripustaa talon tai varaston seinään, pensasaitaan tukiseipääseen tai vaikka kerrostalon parvekkeelle.
Materiaalina käsittelemätön puu on paras. Syvyyttä voi olla 10-30 cm. Asunnot, eli ötökkähotellin lokerot, voi täyttää erilaisilla kuivilla luonnonmateriaaleilla, silloin useampi ötökkä viihtyy hotellissa. Täytteinä voi käyttää esimerkiksi oksanpätkiä, perennanvarsia, heinää, kaislaa, käpyjä, puun kaarnaa, tuohta, puunpaloja, jäkälää, sammalta, kariketta, saviruukun palasia, reikätiiltä jne. Materiaalit asetellaan huoneisiin tiiviisti. ja oksat sidotaan nipuiksi.
Pienempi hyönteishotelli ripustetaan mielellään aamuaurinkoon päin yhden kahden metrin korkeudelle. Aina se ei ole mahdollista esimerkiksi parvekkeella. Silloin valitaan etelän- tai lännen suunta. Tärkeintä on, että paikka on aurinkoinen ja kuiva, tuulelta ja sateelta suojassa.
Hyönteishotellit voivat olla ulkona ympäri vuoden. Talveksi suuaukot suojataan esimerkiksi levyllä. Hotellit voi siirtää talveksi myös kylmävarastoon, muista siirtää ne keväällä ulos.
Alkuperäinen artikkeli Marttojen verkkosivuilla (Ötökkähotelli)- Ulkoinen linkki
Suurempi ötökkäparkki
(Lähde: Svenska Yle Strömsö -verkkosivu, 27.9.2023, Nick Aldén/Ida Berg)
Kuollutta puuta on monessa muodossa pystyyn kuolleista puista nurmikolla makaaviin oksiin. Ei ehkä ensimmäiseksi tule ajatelleeksi, että kuollut puu on elintärkeä monille eri lajeille. Osalle kuolleet puut ovat ravintoa, toisille ne ovat asuinpaikka, kasvupaikka tai tilapäinen suoja kylmää vastaan. Osa vieraista löytää paikalle heti, osa odottaa, että puu lahoaa.
Ötökkäparkki on yksinkertaista tehdä keräämällä vanhoja puita, tukkeja, oksia ja risuja kasaksi. Sijoita kasa paikkaan, missä se saa olla häiritsemättä. Ötökkäparkki voi näyttää erilaiselta ja enemmän tai vähemmän järjestetyltä.
Yksi ötökkäparkin eduista on se, ettei tarvitse kuljettaa oksia ja risuja pois pihasta, vaan voi sen sijaan antaa kasveille ja eläimille erilaisissa maatumisvaiheissa olevia materiaaleja. Voit täydentää kasaa uudella materiaalilla.
Ötökkäparkki houkuttelee erilaisia vuokralaisia sen mukaan, mihin sen sijoittaa. Paikoissa, joihin osuu suora auringonvalo suuren osan päivästä, viihtyvät puussa elävät lajit, jotka tarvitsevat aurinkoa, jotta niillä on tarpeeksi lämmintä ja kuivaa. Varjoista paikkaa suosivat lajeja, jotka viihtyvät kosteassa.
Ötökkäparkki kannattaa sijoittaa näkyvälle paikalle puutarhaan. Kun sen varustaa kyltillä, voi herättää kiinnostusta ja varmistaa, että se saa olla rauhassa.
Ötököiden runsaus Strömsön ötökkäparkissa
Kuolleen puun kuoren alta löytyy suurella todennäköisyydellä kovakuoriaisen toukkia. Havukantojäärän toukat elävät männyn, kuusen ja muiden havupuiden kaarnan alla.
Siirat viihtyvät kosteassa ja muuttavat mielellään ötökkäparkkiin, joka sijoitetaan varjoisaan paikkaan kuten Strömsössä. Ruskojuoksiainen on nopea, kun se etsii ravintoa kaarnan alta. Se viihtyy siellä, missä on paljon toukkia ja hyönteisiä ruuaksi.
Biologi ja tutkija Torgny Backman Yle Vegan Naturväktarna ohjelmasta sanoo, että on kiehtovaa seurata eri eläimiä, sieniä ja kasveja, jotka käyttävät ötökkäparkkeja. Lisäksi ne houkuttelevat hyödyllisiä hyönteisiä, mikä tekee niistä kaikkien puutarhanomistajien korvaamattoman voimavaran. – Ötökkäparkkien monimuotoisuus rikastaa arkeamme ja suosii kasvavaa biologista monimuotoisuutta. Kun puutarhassa on useita erilaisia ötökkäparkkeja, niillä voi houkutella laajemman lajien kirjon puutarhaansa, Torgny sanoo.
– Erakkomehiläiset, jotka pölyttävät marjapensaita, ja petopistiäiset, jotka syövät kirvoja, muuttavat vanhoihin kuoriaisten käytäviin suuremmissa kuolleissa puissa aurinkoisella ja kuivalla paikalla.
– Jopa tavalliset risukasat houkuttelevat kimalaisia pesänrakentamiseen kuten myös avokompostit. Tässä on vain pari esimerkkiä hyötyeläimistä, jotka auttavat meitä puutarhassa ja hyötyvät ötökkäparkeista. Kun annamme niille ruokaa ja asuinpaikan, ne auttavat meitä vuorostaan osana puutarhan ekosysteemiä ja antavat parempia satoja, Backman kertoo.
Talvipesä siilille
(Lähde: Kotiliesi -lehden verkkosivut, teksti: Ulla Lehtinen, 14.9.2019)
Vaikka siilit ovat taitavia pesänrakentajia, niiden voi olla vaikea löytää kaupunki- ja taajamapihoilta sopivia pesäpaikkoja talvihorrostamiseen. Pesiksi sopivat lehtikasat siivotaan pois, eikä rakennusten allekaan pääse talvehtimaan, joten siili saattaa tarvita ihmisen apua selviytyäkseen talvesta.
Täydellinen talvipesä siilille on pohjaton laatikko, joka on rakennettu laudasta. Vanha raakalauta on paras materiaali. Vanerista laatikkoa ei saa rakentaa, sillä vaneri saa kosteuden tiivistymään laatikon sisään ja muuttaa talvipesän homeasunnoksi. Home aiheuttaa siilille hengitystieinfektioita.
Talvipesästä tulee tarpeeksi iso, kun se on leveydeltään ja korkeudeltaan vähintään 40 senttimetriä. Pohjaa pesään ei saa tehdä, sillä siili käyttää pesää talvella myös käymälänä ja jos pesässä on pohja, vaarana on, että siili jäätyy lattiaan kiinni.
Pesään tehdään oviaukko, joka on korkeudeltaan 15 cm ja leveydeltään 10 cm. Oviaukko ei saa olla isompi, jotta saalistajat eivät pääse pesään. Mikäli haluaa, oviaukkoon voi rakentaa tunnelin, joka estää vielä tehokkaammin saalistajien pääsyä pesään. Tunneliksi sopii esimerkiksi jonkinlainen putki tai sen voi rakentaa kolmesta laudasta.
Katosta tehdään irrotettava, jotta pesä on helppo puhdistaa kevään tullen. Katto voi olla räystäällinen tasa- tai vinokatto. Mikäli nikkarointitaitoja riittää, myös huovalla päällystetty harjakatto on hyvä vaihtoehto. Katon voi valmistaa esimerkiksi puulevystä tai laudoista.Myös tuuletusaukot ovat välttämättömät, jotta ilma vaihtuu, kosteus haihtuu pesästä ja pesä ei homehdu. Pienet tuuletusaukot porataan tai sahataan laatikon kahteen yläkulmaan.
Täytä ja sijoita talvipesä siilille näin
Kun talvehtimiskoppi on rakennettu, se asetetaan viimeistään syyskuun lopussa pihan syrjäiseen nurkkaan, jossa se on turvassa lemmikeiltä ja mahdollisimman kaukana kulkureiteiltä. Pesä olisi hyvä sijoittaa sellaiselle kohdalle pihalla, josta aurinko ei sulata lumia ensimmäisenä keväällä. Sulamisvedet eivät saa päästä kastelemaan pesää. Talven aikana pesää ei saa putsata lumesta, sillä lumi luo pesälle tehokkaan eristeen.
Siilin talvipesiä voi tehdä pihalle useita, sillä siilit nukkuvat vain harvoin samassa pesässä. Tällöin pesät kannattaa sijoittaa tarpeeksi kauaksi toisistaan, jotta siilit eivät riitaannu keskenään.
Kun hyvä paikka pesälle on löytynyt, siilin talvipesän pohjalle levitetään sorakerros ja sen päälle noin viiden senttimetrin multakerros. Pehmikkeeksi voi laittaa sammalta.
Tämän jälkeen pesä täytetään kuivilla lehdillä ja heinällä. Siilit rakastavat vaahteranlehtiä, joten ne ovat hyvä vaihtoehto, mutta myös muut lehdet käyvät. Pitkä, suora heinä sopii täyttämiseen parhaiten. Olkea ei tule käyttää, sillä se voi aiheuttaa siilille allergiaa.
Pesä täytetään kattoon asti. Mikäli täytemateriaalia on liikaa, siili tyhjentää pesän itse sopivaksi.
Talvipesän lähelle voi jättää hieman siilille sopivaa ruokaa, jotta siili huomaa pesän varmemmin.
Muista puhdistaa siilin talvipesä keväällä
Keväällä siilin talvipesä puhdistetaan huhti–toukokuun vaihteessa, kun talviasukkaat ovat lähteneet. Siili voi käyttää pesää myös poikimiseen, joten puhdistaminen kannattaa tehdä ennen kuin siili alkaa rakentaa poikaspesää toukokuun puolivälissä. Jos siili kasvattaa pesueensa talvipesässä, mökki kannattaa puhdistaa uudelleen alkusyksystä.
Pesää puhdistaessa on aina käytettävä hansikkaita ja hengityssuojainta, sillä pesämateriaalit pölisevät. Mikäli pesässä on käynyt metsämyyriä, pesämateriaaleista voi ilman asianmukaista suojausta saada myyräkuumetartunnan.
Kaikki pesän täytteet täytyy vaihtaa, jotta siilien ulkoloiset eivät tartu seuraavaan asukkaaseen. Mökki pestään kuumalla vedellä ilman pesuainetta ja kuivatetaan hyvin ennen paikoilleen asettamista.
Mitä ruokaa siilille saa antaa?
Parasta ruokaa siilille on koiran ja kissan märkäruoat. Myös kuivaruokaa voi tarjota, mutta ne pitää turvottaa ensin liottamalla niitä vedessä. Siili syö myös kypsentämätöntä ja suolatonta kalaa tai lihaa. Paljon energiaa siili saa myös raa’asta kananmunan keltuaisesta, joka on sekoitettu ruokaöljyyn.
Siilit ovat laktoosi-intolerantteja, joten jos siilille tarjoaa maitotuotteita, niiden on oltava aina laktoosittomia.
Alkuperäinen artikkeli Kotiliesi -lehden verkkosivulla: Siilit eivät löydä talvipesiä kaupunkipihoilta ja ovat siksi vaarassa kuolla horroksen aikana.