Näp­pi­tun­tu­mal­la / Toukokuu 2023

Näkövammaiset Käsityöntekijät ry on tuottanut tämän ”näppituntumalla-julkaisun”, joka sisältää ohjeita ja ajankohtaista tietoa käsitöihin liittyen.

Tämä äänite on tarkoitettu kaikille käsitöistä kiinnostuneille näkövammaisille. Lisää ohjeita ajanvietteeksi ja mukavaan puuhasteluun löytyy kotisivultamme: www.kasityontekijat.fi 

Keräämme kotisivulle kuvia näiden ohjeiden mukaisista käsitöistä. Ota siis kuva tekemästäsi työstä ja toimita se meille. Voit antaa palautetta ja vinkkejä seuraavan käsityöliitteen sisällöksi. Osoitteemme on ”kasityoliite@gmail.com”.

Sisällys

1. Ajankohtaista yhdistykseltä

2. Lankojen värjääminen lasipurkissa

3. Lankojen värjääminen elintarvikeväreillä

4. Lankojen värjääminen Kool-Aid-juomajauheella

5. Erilaisia kankaanvärjäystapoja

6. Askartele tuulikello

7. Virkattuja reunuksia

8.  Jämälangoista pieniä sukkia ihmisille ja lemmikeille

9. Mikä on KAL?

10. Neulojan jumppa

11. Kehrätä voi ilman rukkiakin

1. Ajankohtaista yhdistykseltä

1.1 Puikon koukuttamien tapaaminen joka torstai klo 18

Kun haluat juttuseuraa, tule mukaan torstaisin klo 18 puikon koukuttamien etätapaamiseen. Mukaan pääset tavallisella puhelimella soittamalla tai Teams-linkistä. Jutellaan käsitöistä, kirjoista ja juttu polveilee elämän kaikilla alueilla.

Kaikki ovat tervetulleita puikoilla tai ilman. Emäntänä toimii Heli Liimatta Näkövammaiset Käsityöntekijät ry:stä. Tapaamisia jatketaan toistaiseksi. Pyydä osallistumislinkki sähköpostiisi: kaisa.penttila@pp.nkl.fi.

1.2 Harjan sitojat ja kopantekijät

Harjan sitojat ja kopantekijät kokoontuvat vaihtamaan kuulumisia aina maanantaisin klo 17 alkaen Teams-etäyhteydellä. Isäntänä toimii puheenjohtajamme Mauno Sirviö.

Pyydä osallistumislinkki sähköpostiisi: kaisa.penttila@pp.nkl.fi.

1.3 Oivallus-hanke jatkuu syksyllä!

Vinkkejä tekemiseen, ohjaamiseen ja yrittämiseen

Haluathan sinäkin oivalluslaiseksi? Jos käsityöt, ohjaaminen ja uusien asioiden oppiminen kiinnostaa, niin luet juuri oikeaa mainosta.

Syksyn kurssi alkaa syyskuussa ja se on oma kokonaisuutensa, joka sisältää kaksi kertaa kuukaudessa etäluentoja ja loka- ja marraskuussa kaksipäiväisen lähijakson.

 Etäluennoilla opit markkinointia, tuotteistamista, tuotetarinan tekemistä, kuulonäkövammaisen kohtaamista ja saat työelämävinkkejä.

Lähijaksoilla opitaan uusia tekniikoita. Tule mukaan ideoimaan, mikä tekniikka juuri sinua kiinnostaa.

Ilmoittautuminen on koko ajan käynnissä. Oivallus-kurssille osallistuminen on maksutonta.

Kysy lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet: anneli.iltanen@gmail.com tai puhelimitse: 044 7201111

2. Lankojen värjääminen lasipurkissa

(Lähde: Punomo-verkkosivut/Käsityö verkossa ry, 18.7.2022 Tarja Kröger)

Purkkivärjäyksessä suljetaan luonnonvärejä (kasveja tms.) ja lankoja tiiviiseen lasipurkkiin ja asetetaan purkki auringonvaloon esimerkiksi ikkunalaudalle 3–4 viikoksi. Kasvien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Lisäksi tarvitaan alunaa, joka on puretus- eli kiinnitysaine. Puretusaineen avulla luonnonväriaineet kiinnittyvät lankaan pysyvästi, sillä puretusaineen avulla kuidun ja väriaineen välille muodostuu pysyvä kemiallinen sidos. Luonnonvärjäyksessä yleisimmin käytettävä puretusaine on aluna. Puretuksen voi tehdä ennen värjäystä (esipuretus) tai samanaikaisesti värjäyksen yhteydessä.

Samanaikainen purettaminen on helpoin tapa, mutta on huomattava, ettei värin kiinnittyminen ala välittömästi. Esipuretuksessa lanka käsitellään alunalla (kiinnitysaineella) ennen värjäystä. Tällöin kiinnitysaine on langassa valmiina ja värit alkavat kiinnittyä lankaan heti, jolloin värjäystulos voi olla asteen parempi. Puretteen lisäksi värin kiinnittymiseen vaikuttavat mm. lämpötila, langan laatu, väriaine ja aika.

Eri kasveista ja kasvinosista saadaan erilaisia värejä. Ohessa joitain esimerkkejä:

• kellertäviä sävyjä: koivun, pajun ja lepän lehdet, voikukanlehdet, koiranputket, nokkoset
• vihreitä sävyjä: lupiininlehdet, järviruo’on varret, lehdet ja röyhyt
• ruskeita sävyjä: pajun kuoret, lepän kuoret ja kävyt, kuusenkävyt
• punaruskeita sävyjä: mataran juuret, mäki- ja särmäkuisman kukat
• sinertäviä sävyjä: tarhakäenkaalit, tuomenmarjat, kiinanruusut

Värin lopputulokseen kasvin lisäksi vaikuttaa mm. purete, värjättävän langan pohjaväri (esim. valkoinen, luonnonvalkoinen vaiko harmaa), kasvien keruuaika ja kasvupaikka.

Kasveja kerättäessä on muistettava kunnioittaa luontoa ja otettava huomioon, mikä kuuluu jokamiehenoikeuteen ja mikä ei. Perinteisten kasvivärien lisäksi purkkivärjäykseen sopivat erilaiset biojätteet, kuten esimerkiksi sipulinkuoret ja appelsiininkuoret.

Tarvikkeet

• 1,5 litran tiivis kannellinen lasipurkki
• 50 g villalankaa tai villasekoitelankaa, joka sisältää enintään 25 % polyamidia
• noin 50 g kuivattuja kasveja tms. eli yhden suhde yhteen -suhteessa värjättävään materiaaliin (tuoreita kasveja enemmän)
• 5 g alunaa eli 10 % värjättävän materiaalin painosta       

Vyyhditä kerällä oleva lanka 50 gramman vyyhdiksi. Vyyhdittää voit, vaikka pahvilaatikon tai tuolinjalkojen ympärille. Tee mahdollisimman pitkä vyyhti, jotta saat rakennettua useita värikerroksia purkkiin.

Solmi vyyhditetyn langan päät yhteen.

Sido vyyhti neljästä kohtaa löysästi erivärisellä pasmalangalla kiinni. Älä sido pasmalankoja liian kireälle, jotta väriseos pääsee imeytymään värjättävään lankaan. 

Asettele väriaineita lasipurkin pohjalle niin, että pohja peittyy. Laske osa langoista kosteana väriaineiden päälle. Jätä loput roikkumaan reunalle.

Asettele toinen kerros väriaineita kosteiden lankojen päälle ja taita langat niiden päälle.

Jatka purkin täyttämistä kerros kerrokselta vuorotellen väriaineilla ja langoilla kunnes purkki on täynnä.

Kaada purkki melkein täyteen niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee eli noin 60 asteista.

Jätä tilaa alunavedelle, jos et ole esipurettanut lankoja.   

Jos et ole esipurettanut lankoja, mittaa 5 g (vajaa ruokalusikallinen) alunaa apupurkkiin. Kaada pieni määrä kiehuvaa vettä päälle ja sekoita kunnes aluna on liuennut. Kaada alunavesi väriaineiden ja lankojen sekaan.

Sulje purkin kansi tiiviisti ja laita purkki aurinkoiselle paikalle. Pane purkki lautaselle tai muulle alustalle, sillä jotkut väriaineet saattavat alkaa käymään parin päivän sisään. Se ilmenee pienenä kuplimisena, ja joskus kansi saattaa vuotaa niin, että nestettä pulppuaa alustalle. Käymisprosessista ei ole haittaa värjäytymiselle, vaan siitä voi olla jopa hyötyä.  

3–4 viikon jälkeen avaa purkin kansi. Siivilöi väriaineet pois ja laita ne biojätteeseen. Huuhtele vyyhti kädenlämpöisellä vedellä ja kuivata se huolellisesti.

Keri lanka vyyhdiltä.

Lisätietoa kasvivärjäyksestä: Taito-liitto: Purkkivärjäys kasveilla

3. Lankojen värjääminen elintarvikeväreillä

(Lähde: teetee SHOPin verkkosivut/Johanna Mäki)

Langan värjääminen mikroaaltouunissa elintarvikeväreillä on helppoa ja nopeaa! Tarvitset vain lankaa, elintarvikevärejä ja etikkaa. Voit käyttää värjäykseen samoja astioita kuin ruoanlaittoonkin. Elintarvikevärit värjäävät kaikki eläinperäiset kuidut kuten villan, mohairin ja alpakan. Kasvikuidut, kuten puuvilla, eivät värjäydy ollenkaan.

Lanka voi joko olla 100 % eläinkuitua, tai sisältää hieman tekokuitua. Konepestävät langat värjäytyvät eri lailla kuin langat, jotka ovat ei-konepestäviä. Ei-konepestävien lankojen sävyistä tulee pehmeämpiä. Käsitellessäsi villalankaa ole hellävarainen. Älä aseta sitä alttiiksi suurille lämpötilanvaihteluille, sillä silloin lanka saattaa huopua. Elintarvikevärejä (eli karamellivärejä) löytyy nestemäisinä kaupan leivontahyllystä ja jauheena apteekista. Jauhemaiset elintarvikevärit ovat kalliimpia, mutta riittoisampia kuin nestemäiset.

Tarvikkeet

• villa- tai villasekoitelankaa
• etikkaa
• elintarvikevärejä
• suojakäsineet
• astia lankojen liotukseen (esim. pesuvati)
• pieniä purkkeja ja lusikoita värien sekoitukseen
• lääkeruisku
• mikroaaltouunin sopiva astia värjäykseen
• patalappuja

Värjäys

• Jos langat ovat kerällä, keri ne vyyhdiksi
• Suojaa työtasot, vaatteet ja kädet
• Tee vedestä ja etikasta seos, jossa on ¼ etikkaa ja loput vettä. Upota langat seokseen kastumaan vähintään 10 minuutiksi.
• Sekoita haluamasi värit pieniin määriin vettä (esim. 1 vesilasillinen vettä ja 1 tl nestemäistä elintarvikeväriä)
• Kun lanka on kastunut läpikotaisin, nosta se vesietikkaseoksesta ja purista ylimääräiset vedet pois
• Laske lanka värjäysastiaan
• Kaada tai ruiskuta sekoittamasi väri hitaasti langan päälle. Käytä vain niin paljon värilientä, että lanka värjäytyy, mutta väri ei muodosta isoja lätäköitä astian pohjalle.
• Kun lanka on haluamasi värinen, laita värjäysastia mikroon täydelle teholle 2 minuutiksi. Kääntele lankaa varovasti lusikalla ja lämmitä lankaa vielä toiset 2 minuuttia.
• Ennen kuin laitat lanka-astian mikroon, tarkista, että lanka on kauttaaltaan märkä ja astiassa on pieni kerros nestettä pohjalla. Muuten lanka voi palaa pohjaan. Jos lanka poksahtelee mikrossa, keskeytä lämmitys, ota lanka pois ja anna sen jäähtyä hetken. Jatka lämmitystä siitä, mihin jäit.
• Anna langan jäähtyä hitaasti huoneenlämmössä
• Huuhtele lanka haalealla vedellä, kunnes siitä ei enää irtoa väriä (esim. punainen ja musta voivat päästää paljon väriä). Jos lanka päästää useiden huuhteluiden jälkeenkin väriä, kokeile huljauttaa se kerran vesietikkaseoksessa ja huuhtele vielä kerran. Kuivata langat vaakatasossa suoralta auringonvalolta suojattuna.
• Pese värjätystä langasta neulomasi tuotteet käsin. Lanka saattaa päästää väriä ensimmäisissä pesuissa.

4. Lankojen värjääminen Kool-Aid-juomajauheella

(Lähde Lankatukku -verkkosivut)

Kool-Aid on amerikkalaista juomajauhetta, joka sisältää runsaasti elintarvikeväriä. Maku- ja väriskaala on laaja ja värit ovat voimakkaita, joten jauheet soveltuvat erinomaisesti lankojen ja villakankaiden sekä valmiiden neulomusten värjäämiseen.

Uniikkia jälkeä helposti ja edullisesti

Yksi pussi riittää värjäämään noin 50–100 g lankaa, riippuen halutun sävyn voimakkuudesta. Värit erottuvat parhaiten valkoisissa ja vaaleansävyisissä langoissa, mutta muitakin kannattaa kokeilla. Murrettuja sävyjä ja syvyyttä väreihin saat käyttämällä esimerkiksi harmaata tai ruskeaa lankaa. Väri kiinnitetään lämmöllä ja sen voi tehdä joko mikroaaltouunissa tai kattilassa.

Tarvikkeet

• Kool-Aid juomajauhepusseja
• Mikroaaltouuni ja/tai keittolevy
• Vesipiste, liotus- ja huuhteluastia (tai -allas)
• Pihdit tai jokin muu apuväline lankojen siirtelyyn
• Kattila ja muutama apulautanen tai mikroaaltouunin kestävä astia
• Purkkeja värien sekoittamiseen
• Lusikoita ja/tai ruiskuja sekä suojakäsineet ja patalappuja
• Lankaa, kangasta tai villaisia vaatteita tai asusteita

Langan tulee olla kokonaan tai osittain luonnonkuitua. Villa värjäytyy kauniisti, mutta myös erilaiset villasekoitelangat (kuten sukkalangat) toimivat hyvin. Puuvillassa väri jää vastaavaa villalankaa hennommaksi. Keinokuituihin väri ei tartu, eikä kunnolla myöskään rasvaiseen lankaan, kuten hahtuvaan.

Esivalmistelut

Langat värjätään vyyhdillä, joten jos käytät kerällä olevaa lankaa, se pitää ensin vyyhdittää. Kiinnitä vyyhti aloitus- ja lopetuskohdasta, jotta se ei purkaannu värjätessä. Sidokset kannattaa jättää vähän löysälle, koska tiukan solmun alla oleva lanka jää värjääntymättä. Toisaalta sidoksia voi käyttää myös efekteinä.

Laita vyyhdet likoamaan kädenlämpöiseen veteen vähintään 10 minuutiksi ja tarkista, että ne kastuvat kokonaan. Suojaa herkät pinnat ja pidä kostea liina lähellä. Tuoreet roiskeet lähtevät hyvin irti pyyhkimällä. Jos et halua värjätä sormiasi, pue suojakäsineet.

Moniväriset langat mikroaaltouunissa

Valmista purkkeihin väriliuokset sekoittamalla juomajauheita veteen. Voit myös sekoittaa eri värejä keskenään luoden uusia sävyjä. Käytä vettä laimentamiseen sen mukaan, miten tummaa tai vaaleaa väriä haluat.

Purista vyyhti kuivaksi ja siirrä se mikronkestävään astiaan. Ruiskuta tai lusikoi lankaan haluamiasi sävyjä ja kääntele vyyhteä välillä. Jos haluat jättää langan alkuperäistä väriä näkyville, ruiskuttele säästeliäästi, koska jos lanka peittyy väriliuokseen, se värjääntyy kauttaaltaan. Ruiskuvärjäys on myös lasten mieleen.

Kun olet tyytyväinen, siirrä astia mikroon ja kuumenna täydellä teholla noin kaksi minuuttia. Jos lanka poksuu, keskeytä kuumennus hetkeksi. Kahden minuutin jälkeen kurkista, onko astian pohjalla vielä kiinnittymätöntä väriä. Jos on, jatka kuumentamista vielä puolesta puoleentoista minuuttia. Ota patalaput apuun ja nosta astia mikrosta. Siirrä/kaada lanka vesialtaaseen tai huuhteluastiaan. Puristele enimmät vedet pois ja laita kuivumaan. Esimerkiksi pyykkiteline toimii hyvin kuivatusalustana.

Yksiväriset langat mikroaaltouunissa

Sekoita väriliuos valmiiksi joko mikronkestävässä kulhossa tai erillisessä purkissa.

Nosta lankavyyhti kulhoon ja lisää väriliuosta niin, että lanka peittyy. Kuumenna täydellä teholla noin minuutti ja kääntele sitten lankaa. Jatka kuumentamista vielä vähintään toinen minuutti. Jos lanka poksuu, sammuta mikro hetkeksi. Kun vesi on muuttunut lähes kirkkaaksi, kaikki väri on kiinnittynyt ja voit siirtää langan vesialtaaseen tai huuhteluastiaan ja puristella sieltä kuivumaan.

Värjääminen kattilassa

Arvioi, minkä suuruiseen vesimäärään värjättävä lanka hyvin mahtuu, ja lisää vettä sen mukaan kattilaan. Kuumenna vesi ja lisää Kool-Aid-jauhe tai jauheet veteen. Mitä aiemmassa vaiheessa jauheen lisää, sitä voimakkaampi on hedelmäisen karkkinen tuoksu. Siirrä langat veteen juuri ennen kuin vesi kiehuu, äläkä päästä vettä kiehumaan värjäyksen aikana, jotta langat eivät huovu.

Jos haluat yksiväristä lankaa, upota lanka kokonaan veden alle ja kääntele hetken aikaa. Väri imeytyy nopeasti. Veden ollessa taas kirkasta, lanka on valmis ja voit nostaa sen apulautasen kautta huuhteluveteen (kuumaa, varo sormia). Jos väri on liian haalea, voit nostaa langan pois, lisätä jauhetta, ja upottaa langan takaisin imemään lisäväriä.

Jos haluat monivärisiä lankoja, vain mielikuvitus on rajana! Upota ensin toinen pää veteen ja jätä toinen puoli lautaselle. Jos haluat värin vaihtumiskohdasta liukuvan, upota vyyhdin keskikohtaa nesteeseen pienen hetken päästä. Toista vyyhdin toiselle päälle sama eri värin kanssa, ellet halua jättää sitä kokonaan värjäämättä. Voit jakaa vyyhdin myös kolmeen tai useampaan osaan ja kastaa kaikki omiin väriliuoksiinsa.

Voit työskennellä joko yhdellä kattilalla, väri kerrallaan tai useammalla kattilalla yhtä aikaa. Jos hellalla porisee monta liuosta, ole varovainen, ettet polta sormiasi. Pihdit tai isot lusikat kannattaa ottaa avuksi lankojen siirtelyssä. Muista myös tarkkailla, että vesi ei pääse kiehumaan.

Erilaisia efektejä saat myös esimerkiksi solmimalla vyyhdin tai kiristämällä sen ympärille lankalenkkejä. Valmiiksi raidoitettujen tai värillisten lankojen värjääminen tuo vieläkin lisää uusia mahdollisuuksia.

Huuhdeltuasi ja puristeltuasi langat, nosta ne kuivumaan. Kuivata vyyhdit kunnolla ja keri ne vasta muutaman päivän päästä. Kool-Aidilla värjätyt langat kestävät käsinpesun.

Kuvallisia ohjeita on Lankatukun verkkosivuilla (pdf-dokumentti). Voit myös etsiä muita ohjeita hakusanoilla: kool-aid värjäys

5. Erilaisia kankaanvärjäystapoja

Kankaan värjääminen maalarinteipin ja spraymaalin avulla

(Lähde: Ideoita Inkun ideapajasta -kirja, Inkeri Angelin, Theseus 2015)

Näitä tarvitset

• maalarinteippiä
• spraymaalia
• suojapaperiksi esim. sanomalehtiä
• vanha lakana tai uutta, mielellään valkoista kangasta

Mieti ensin kuvio pöytäliinaasi. Haluatko tehdä raidallisen vai ruudullisen? Liimaa maalarinteippi kankaaseen haluamallasi tavalla. Teipin alle jäänyt kohta jää kankaan väriseksi. Jos teippi katkeaa kesken kaiken, se ei haittaa. Jatkat vain siitä eteenpäin. Levitä teipattu pöytäliina suojatulle alueelle. Suojaa riittävän suuri alue, vaikka maalaisit ulkona. Ravista spray-maalipulloa ainakin minuutin ajan. Ota maalipullosta suoja pois. Aloita maalaus. Paina suutinta ja heiluta maalipulloa koko ajan. Anna valmiin työn kuivua. Kun olet lopettanut maalaamisen spraymaalilla, ota toiseen käteesi esim. sanomalehti ja laita spray-maalipullo ylösalaisin toiseen käteesi (Siten, että se kohta, josta maalia tulee, on toisessa kädessäsi olevaan sanomalehteen päin.). Paina suutinta niin kauan, kuin näet maalia tulevan. Lopeta painaminen, kun maalisuihkun ääni muuttuu. Ellet tyhjennä suutinta tyhjäksi, suutin tukkeutuu. Revi kuivuneesta pöytäliinasta teipit pois. Silitä seuraavana päivänä kankaan nurjalta puolelta pöytäliinaa, niin maali jää kiinni kankaaseen. Tämä työ sopii hyvin tehtäväksi yhteistyönä lasten ja aikuisten kanssa. Lapset voivat kiinnittää teipit ja aikuiset maalaavat.

Silkkimaalaaminen suolatekniikalla

(Lähde: Ideoita Inkun ideapajasta -kirja, Inkeri Angelin, Theseus 2015)

Näitä tarvitset

• karkeata suolaa
• leivinpaperia ja pöydän suojaksi muovia
• sanomalehtiä
• silitysalusta ja -rauta
• silkkikangasta, tai silkkinen valmis asuste esim. huivi, solmio tai nenäliina
• silkkimaalia ja sivellin
• vettä

Suojaa pöytä muovilla. Levitä muovin päälle avonaisia sanomalehtiä niin että silkkikangas mahtuu sen päälle. Kasta silkkikangas veteen. Levitä märkä silkkikangas lehtien päälle mahdollisimman suorana. Aloita maalaaminen levittämällä siveltimellä silkkimaalia märälle kankaalle. Ota huomioon, että märällä kankaalla väri leviää laajalti. Et voi tehdä tarkkoja kuvioita. Ripottele karkeaa suolaa märän maalin päälle. Tämä ohje toimii hyvin pienemmissä kankaissa esimerkiksi nenäliinassa ja solmiossa. Jos silkkikangas on huivin kokoinen, ripottele suolaa jo pienempien osien maalaamisen jälkeen. Suolan tehtävänä on imeä väriä. Suola pystyy toimimaan vain märällä kankaalla. Jos maali isossa työssä ehtii kuivua liikaa, suola ei tee kuvioita. Voit halutessasi kuivuneeseen kohtaan maalata tarkoituksella jotain kuvioita maalilla ilman suolaa.

Kun suola on tehnyt toivomasi verran kuvioita, tiputa suolan murenat pois, vaikka kangas olisi vielä märkä. Huomioi solmiota maalatessasi seuraava: Solmio on sen verran paksu, että se kannattaa maalata sekä nurjalta että oikealta puolelta. Aloita märän solmion maalaaminen nurjalta puolelta. Käännä maalatun solmion oikea puoli päällepäin, vaikka nurja puoli olisi vielä märkänä maalista. Maalaa oikea puoli. Nosta solmio kuivalle sanomalehdelle. Ripota märän maalin päälle solmion oikealle puolelle karkeaa suolaa. Tiputa suolan murenat pois, kun kuvio on haluamasi mukainen.

Anna maalattujen silkkitöiden kuivua. Silitä lopuksi työ, jotta maali kiinnittyy kankaaseen. Silitä silkin lämpöasteella siten, että kankaan ja silitysraudan välissä on leivinpaperia. Silitä ainakin kaksi minuuttia joka kohdasta. Huuhtele silitetty työ haalealla vedellä, jotta suola lähtee kokonaan pois. Silitä työsi vielä uudelleen ilman leivinpaperia. Nyt silkkikangas on valmis käyttöön.

Jäävärjäys on helppoa – näin värjäät keittiöpyyhkeet

(Lähde: Kotiliesi, teksti Sanna Suonpää, 13.7.2019)

Jäävärjäys on kiehtova ja yllätyksellinen tekniikka. Sen avulla voit värjätä kankaita, valmiita vaatteita, tai antaa jatkoajan virttyneille keittiöpyyhkeille.

Jäävärjäys on täydellinen hellepäivän käsityö: kanna tarvikkeet ulos ja värjää kangas ulkona. Värjääminen onnistuu myös sisätiloissa, mutta se vaatii arkojen pintojen suojaamisen. Kokeile jäävärjäystä ensin pienehköille kangaspaloille, jotta pääset tutuksi tekniikan kanssa.

Tarvikkeet

• 50 x 70 cm kokoinen, väriltään vaalea, keittiöpyyhe
• Jauhemaista kangasväriä (esim. Dylon tai Nitor)
• Lävikkö tai ritilä, jonka päälle värjättävä kangas mahtuu ja astia, jonka päälle lävikkö tai ritilä asetetaan ja johon värivesi valuu
• Jääpaloja: 20–30 palaa värjättävää pyyhettä kohti
• Kumihanskat

Vinkit värien valitsemiseen

Jäävärjäys kannattaa aloittaa esimerkiksi kahdella värillä. Näin lopputulos on helpommin ennakoitavissa. Kahdellakin värillä värjättäessä kankaaseen saa jo kivasti ilmettä, sillä värit myös sekoittuvat osin keskenään. Värejä valitessa kannattaa ottaa huomioon värien yhdistyminen: mikä väri käyttämistäsi väreistä tulee yhdistettyinä?

Voit halutessasi lisätä värien lukumäärää, kun värjäystekniikkasi kehittyy ja opit ennakoimaan hieman paremmin niiden käyttäytymisen. Harmaata kannattaa välttää, sillä se saa helposti aikaan likaisen ilmeen.

Valmistelevat työt

Mikäli värjäät sisällä, suojaa värjäyspaikan ympäristö esimerkiksi jätesäkein. Kangasväri sotkee helposti ja tarttuu kiinni tiukasti. Sisätiloissa paras värjäyspaikka on keittiön lavuaari. Varo kuitenkin, ettei väriä pääse roiskumaan esimerkiksi kaakeleiden saumoihin.

On tärkeää, että sulavan jään myötä syntyvä vesi ei jää seisomaan kankaan alle. Rullattuna väripinnasta tulee laskosteltua versiota elävämpi. Voit värjätä halutessasi kerralla useamman pyyhkeen.

Värjäys

• Rullaa keittiöpyyhe, tai laskosta se haluamallasi tavalla
• Aseta vadin tai muun astian päälle lävikkö tai ritilä ja asettele kangas sen päälle
• Peitä pyyhe kokonaan jääpaloilla. Jääpaloja voi tarvittaessa lisätä prosessin aikana.
• Ripottele värijauheita varovasti jääpalojen päälle sinne tänne. Käytä ripotteluun teelusikkaa. Värijauhetta ei tarvitse laittaa kovin paljoa: 2–4 teelusikallista/pyyhe on hyvä määrä. Käytä väriä mieluummin säästeliäästi kuin liikaa. Muutoin kangas menee tukkoon väristä, eikä sävyjä erota toisistaan. Voit halutessasi kurkistaa värjäyksen etenemistä jääpalojen välistä ja lisätä tarvittaessa värejä. Muista kumihanskat!
• Kun jäät ovat sulaneet, värjäys on valmis. Purista pyyhkeestä varovasti enin vesi pois ja aseta se sitten kuivumaan vaakatasoon muovin päälle. Vaakatasossa kuivattaminen on tärkeää. Se varmistaa, etteivät märät värit leviä. Kun kangas ei enää valu vettä, voit ripustaa sen kuivumaan, vaikka narulle.

Muista, että kostea väri tarttuu helposti pintoihin ja muihin tekstiileihin.

Värin kiinnitys

Jotta väri pysyy kiinni kankaassa, se pitää kiinnittää kankaaseen silittämällä leivinpaperin läpi. Silitä kangas painaen silitysraudalla jokaisesta kohdasta vähintään 30–60 sekunnin ajan puuvillan/pellavan silityslämpötilalla. Voit silittää pidempäänkin, mutta tarkkaile kuitenkin, ettei kangas pääse palamaan. Liikuttele silitysrautaa varovasti ja käy läpi pyyhe kohta kohdalta. Silitä kummaltakin puolelta.

Kangas kannattaa vielä huuhdella kunnolla värin kiinnittämisen jälkeen ennen käyttöönottoa.

Kuvalliset ohjeet ovat Kotilieden verkkosivulla.

6. Askartele tuulikello

(Lähde: Suomen Partiolaiset -verkkosivu, teksti: Emma Heimonen, 24.5.2021)

Tuulikellon voi ripustaa esimerkiksi verannalle, jossa se helisee ja luo ääntä ympäristöön. Tuulikelloon ripustetaan erilaisia metalliesineitä, jotka tuulessa heiluessaan ja toisiinsa koskiessaan tuottavat ääntä.

Tarvikkeet

• Rautalankaa, metallilankaa tai jotain muuta kestävää lankaa
• Paksu puunoksa tai jokin muu esine tai keppi, johon saa kellon langat kiinnitettyä
• Erilaisia metallisia esineitä, joita voi ripustaa helposti langan avulla (Esimerkiksi nauloja tai ruuveja, vanhoja avaimia, ruokailuvälineitä (kuten lusikoita, haarukoita ja veitsiä), työkaluja (kuten kiintoavaimia), muttereita)
• Askartelusakset ja/tai rautalangan leikkaamiseen sopivat sakset
• Halutessa voi koristeeksi laittaa esimerkiksi erilaisia helmiä

Näin kokoat tuulikellon

• Leikkaa langasta esimerkiksi noin 30–40 cm pituisia pätkiä. Lankojen mitta riippuu siitä, miten pitkän tuulikellon haluat. Leikkaa lankoja yhtä monta kuin sinulla on esineitä, joita aiot tuulikelloon kiinnittää. Huomaa, että mitä enemmän kiinnität esineitä, sitä todennäköisemmin se soi tuulessa.
• Kieputa rautalankaa esineisiin. Esimerkiksi lusikkaan on hyvä kieputtaa lankaa sen kahvaosaan ja varsipäähän. Jos pystyt, tee vielä pieni solmu lankaan kieputtamisen alussa. Jos teet jollain muulla langalla kuin rautalangalla, niin solmi esineet hyvin kiinni esimerkiksi umpisolmulla. On myös mahdollista porata ripustettaviin esineisiin pienet reiät. Tässä vaiheessa, jos haluat koristella tuulikellon helmillä, pujota niitä esineiden kiinnityksen jälkeen joko samaan tai erilliseen lankaan.
• Kiinnitä lankojen päässä roikkuvia esineitä yksi kerrallaan puunoksaan tai siihen esineeseen, jonka olet itsellesi tuulikelloon valinnut (Voit käyttää vaikkapa vanhaa metallista koria.). Jos käytät rautalankaa, kieputa lanka itsensä ympäri hyvin kiinnityksen jälkeen. Jos taas käytät jotain toista lankaa, muista tehdä kiinnitykseen tiukat ja hyvin pitävät solmut, kuten umpisolmut. Kun kiinnität esineitä, huomioi niiden etäisyys toisiinsa. Jos esineet ovat lähekkäin, ne soivat helpommin tuulessa.
• Kun olet saanut kaikki esineet kiinni, solmi koko tuulikellolle ripustusnaru. Esimerkiksi puukeppiin on helppo tehdä lankapidike, jossa lanka lähtee kepin molemmista päistä ja tuulikello laitetaan roikkumaan kepin keskeltä.
• Vinkki: Jos teet tuulikellon puukeppiin, voit halutessasi vuolla kepin ja vaikka kokeilla tehdä siihen pienet lovet kiinnitettäviä lankoja varten. Tuulikelloon kelpaavia metalliesineitä löytyy helposti kirpputoreilta tai kierrätyskeskuksesta.

Kuvalliset ohjeet ovat partiolaisten verkkosivuilla.

7. Virkattuja reunuksia

Seuraavat helpot virkkausohjeet ovat Susanna Zacken ja Sania Hedengrenin kirjasta Ihanasti koukussa - Virkkaa helposti värikästä kotiin (Kustannus Mäkelä 2015)

Poimuileva reunus

Reunus käy esim. isoäidin neliöistä virkatun peiton reunaan ja miksei esimerkiksi shaalin reunaan.

Näin se tehdään

• Virkkaa yksi kerros kiinteitä silmukoita. (esim. peiton reunaan)
• Virkkaa seuraavalla kerroksella 1 kiinteä silmukka, jätä 1 silmukka väliin, virkkaa 5 pylvästä seuraavaan kiinteään silmukkaan, jätä 1 silmukka väliin, virkkaa 1 kiinteä silmukka seuraavaan kiinteään silmukkaan, jätä 1 silmukka väliin, virkkaa 5 pylvästä seuraavaan kiinteään silmukkaan
• Toista tätä kerroksen loppuun asti
• Sulje kerros yhdellä piilosilmukalla

Hartiahuivin reunus (Käytetty virkkuukoukkua numero 5)

• Virkkaa noin 4 kerrosta kiinteitä silmukoita huivin ympärille
• Lisää joka kulmassa 1 silmukka
• Viimeinen kerros: Virkkaa 1 kiinteä silmukka, 6 pylvästä seuraavaan kiinteään silmukkaan, jätä 1 silmukka väliin ja virkkaa 1 kiinteä silmukka, 6 pylvästä seuraavaan kiinteään silmukkaan
• Jatka näin kerroksen loppuun
• Sulje kerros yhdellä piilosilmukalla. Katkaise lanka, vedä silmukan läpi ja päättele.

8. Jämälangoista pieniä sukkia ihmisille ja lemmikeille

(Teksti Kaisu Miettinen)

Jos korin pohjalle on jäänyt jämälankoja, voi ne hyödyntää hyvin esimerkiksi neulomalla pieniä sukkia keskosvauvoille, tai anestesiasukkia lemmikeille. Keskosvauvat tarvitsevat sukkia lämmittämään ja sama tarve on myös toimenpidettä varten nukutetulla lemmikillä. Pienet sukat pitävät jalat ja tassut lämpiminä. Keskosvauvojen sukkia neulotaan tietysti yksi pari, mutta lemmikkiä varten pitää tehdä neljä sukkaa. Oman alueen sairaalasta ja eläinlääkäriasemilta voi tiedustella, haluavatko he ottaa vastaan tällaisia tuotteita. Keskosten iho on hyvin herkkä, joten karkeat langat eivät heidän sukkiinsa välttämättä sovi. Lemmikeille käy tavallinen, konepestävä sukkalanka. Sukkaparit liitetään yhteen langanpätkällä ja mukaan laitetaan lappu, jossa kerrotaan langan koostumus ja pesuohje. Hygieniasuositukset kannattaa aina tarkastaa, varsinkin jos omassa kodissa on lemmikkejä. Eläintaloudessa neulottua valmista neuletta voi esimerkiksi pitää viikon pakastimessa tiiviisti suljetussa muovipussissa. Varminta on tarkistaa asia siitä paikasta, jonne haluaa sukat toimittaa.

Lemmikin anestesiasukat

Neulo putkisukka haluamallasi joustinneuleella. Tarkkoja ohjeita oikeasta koosta ei ole, koska eläinten tassut ovat erikokoisia. Pienen kissan ja pienen koiran sukkaa varten voit luoda esim. 32 silmukkaa, mutta isomman koiran tassu voi olla jopa kämmenen levyinen. Tee sukasta riittävän pitkä. Varren voi aina kääntää kaksin kerroin. Jos neulot suuremmalla silmukkamäärällä, kavenna sukan kärki. Kantapäätä ei tarvitse neuloa. Valmis sukkanelikko kannattaa kiinnittää nipuksi langanpätkällä.

Keskosten sukat

Keskossukan varsi ei saa olla pitkä, mutta itse sukka saa olla löysä, jotta keskosvauvan varpaaseen kiinnitettävä happisaturaatiomittari mahtuu sukan sisään. Sukat kannattaa neuloa joko 2,5 tai 3-vahvuisilla puikoilla ja käyttää lankana pehmeää merinovillalankaa. Aluksi luodaan 40 silmukkaa ja jaetaan ne neljälle puikolle. Varteen neulotaan 40 kerrosta, esimerkiksi joustinnelosta. Kantalapun leveys on 20 silmukkaa ja sen korkeus 18 kerrosta. Kantapohjassa keskellä on 6 silmukkaa, kavennettavia molemmin puolin 7 silmukkaa, eli yhteensä 13 silmukkaa. Kantalapun reunasta poimitaan 11 silmukkaa, kiilakavennukset tehdään joka toisella kerroksella, kunnes jäljellä on 10 silmukkaa per puikko. Kiilakavennusten jälkeen neulotaan 10 kerrosta, tehdään kärkikavennukset ja päätetään työ.

Lisää vauvasukkamalleja on verkossa Maatalousnaisten sivuilla (pdf-tiedosto).

Novitan vauvan villasukkien ohje NovitaKnits -sivuilla

9. Mikä on KAL?

(Lähde: Puikot ja kerä lankaa -blogi, 31.3.2021)

KAL tai MKAL -lyhenne tulee aina välillä vastaan, mutta sille ei ole mitään selitystä mistä sanoista tuo lyhenne tulee. Kaikki kyllä haluavat olla mukana, tekemässä mitä?

KAL on lyhenne sanoista Knit-A-Long eli neulotaan yhdessä. MKAL on taas mysterykal.

Molemmissa siis neulotaan samalla ohjeella yhtä aikaa, mutta jokainen voi itse päättää minkä värisiä lankoja käyttää. Yleensä kirjoneuleessa ilmoitetaan pohjavärin lisäksi kuviovärien määrä, jos niitä tarvitaan useampi ja tietysti langan vahvuus ja puikkosuositus.

KAL voidaan neuloa joko niin, että mallikappale on nähty valmiina tai sitten ei. MKAL on taas aina mysteeri seuraavaan uuteen kuvioon asti eli lopputuloksen näkee vasta, kun viimeinen ohjeen pätkä on julkaistu.

Ohjeesta julkaistaan tietyin väliajoin pieni pätkä tai yksittäinen kuvio. Joko joka päivä, tai muutaman päivän välein. Neulonta voi olla jossain FaceBook -ryhmässsä, Instagramissa tai vaikkapa YouTube -videopalvelussa. Jokainen siis neuloo ihan sen saman annetun kuvion.

Lisäksi annetaan sukkien osalta eri vaihtoehtoja, minkä kokoisia tehdään. Sukka voi olla pitsisukka tai kirjoneuletta ja huivi voi olla kolmion mallinen tai suorakulmio. Nämä kuitenkin kerrotaan aina etukäteen. Joka päivä sitten jännitetään, millainen kuvio sieltä on tulossa.

10. Neulojan jumppa

(Lähde: Yhteishyvä -lehti, teksti Sanna Vaitjoki, 21.11.2018)

Tuntikausien neulominen saattaa saada kropan jumiin, mutta muutamalla yksinkertaisella perusliikkeellä helpotat oloasi. Virkisterin työfysioterapeutti Riikka Ilmivalta neuvoo, että ahkerasti käsitöitä tekevän kannattaa pitää mielessä muutamat perusliikkeet.

Lämmittely

Nouse ylös sohvalta tai tuolilta. Lämmittele kaksi minuuttia kehoa marssimalla paikoillasi ja tekemällä köysivetoliikettä. Avaa kämmenet ja levitä sormet oikein haralleen. Tehdessäsi liikettä ajattele, että vedät köyttä vuorotellen kummallakin kädellä edestäsi taaksepäin. Muista avata liikkeen aikana sormet aivan haralleen. Lämmittely saa aineenvaihdunnan liikkeelle ja virkistää oloa!

Peukalovenytys

Erityisesti peukalo kuormittuu käsitöitä tehdessä, kun käytetään paljon pinsettiotetta.

Aseta kädet sormet harallaan lantiolle niin, että muut sormet jäävät lantion etupuolelle ja peukalot selän puolelle. Vie sitten hartioita taaksepäin siten, että saat venytyksen tuntumaan. Liikkeellä saa mahtavan venytyksen peukaloiden alueelle ja käsiä paremmin auki.

Rannekierto

Rannekiertoa varten ota avuksesi korkea penkki tai pöytä. Aseta kämmenet pöydän päälle, sormet harallaan itsestäsi pois päin. Pidä kyynärvarret suorana ja nojaa hiukan eteenpäin.

Venytys tuntuu sormissa, kämmenessä, kyynärvarren lihaksissa. Pidä venytystä hetki. Kevennä ja kierrä sen jälkeen käsiä niin, että sormet osoittavat sivulle ulospäin ja paina kämmenpohja ja sormet varovasti uudelleen alustaan. Pidä venytystä hetki. Jatka liikettä kiertämällä sormet itseäsi kohden. Jos saat kämmenen alustaa vasten, voit vielä tehostaa venytystä nojaamalla taaksepäin.

Rystyskierto

Aseta kädet alustalle rystyset alustaa vasten ja sormet harallaan itsestäsi pois päin. Ojenna kyynärpäät ja nojaa eteenpäin. Pidä venytystä hetki. Kevennä sitten ja kierrä käsiä sisäkautta niin pitkälle, että sormet osoittavat itseäsi kohti ja sen jälkeen ulospäin tai niin pitkälle kuin saat jatkettua liikettä. Pysähdy venyttämään matkan varrella. Venytys tuntuu kierron aikana hieman eri kohdissa.

Rintakehän ja käsivarren venytys

Tämän liikkeen voit tehdä, vaikka illalla sängyssä, kun menet nukkumaan. Asetu niin, että pääsi ei ole aivan lähellä seinää, tai sängyn päätyä. Makaa kyljelläsi päällimmäinen polvi koukussa ja kiinni alustassa, alimmainen jalka suorana. Vie kyljen päällä lepäävä käsi pään yli, hieman korvan taakse ja ojenna kyynärpää suoraksi kämmen seinää vasten. Kierrä sormia taaksepäin ja tarvittaessa tehosta liikettä nojaamalla ylävartaloa eteenpäin. Hengittele ja rentoudu. Tämä liike ei vaadi erityistä venytystä, vaan asento ja painovoima tekee kaiken työn puolestasi. Liike avaa hyvin rintakehää ja käsivarren lihaksia.

Vinkit neulojalle

• Vältä pitkiä yhtäjaksoisia neulomisrupeamia ilman taukoja
• Liikuskelemalla pari minuuttia puolen tunnin välein pidät kehon ja keskittymiskyvyn vireessä
• Vaihda istuma-asentoa, kun huomaat valuneesi lysyyn
• Koukistele ja ojentele nilkkojaJos et ehdi tehdä koko neulojan jumppaa, tee edes yksi liike

11. Kehrätä voi ilman rukkiakin

(Lähde: Kaleva-lehti 15.1.2023, teksti Anne Helaakoski)

Kehräys on vuoden 2023 käsityötekniikka. Värttinällä pyöritettiin villaa langaksi jo kivikaudella.

Taitoliiton tämän vuoden käsityötekniikaksi on valittu kehräys.

Asiasta mitään tietämättömällä nousee ensimmäisenä mieleen kysymys, miksi ihmeessä väkertää hankalan kuuloisesti itse, kun erilaisia lankoja ovat kaupat pullollaan.

Taito Pohjois-Pohjanmaan ohjaajaa Johanna Lumilaa kysymys hymyilyttää. Hänestä kehräys on ihana taito. Uuden tekniikan opettelu on mukavaa ja kehrätessä mieli lepää. Lisäksi näin ylläpidetään perinteitä ja säilytetään taito muille sukupolville. Harvemmalla on nykyään rukki tai taitoa sitä käyttää, mutta värttinällä kehräämistä on helppo aloittelijankin kokeilla.

Värttinän historia ulottuu kivikaudelle, ainakin 10 000 vuoden päähän metsästäjäkeräilijöiden aikaan. Sen avulla villaa tai kasvikuituja, kuten pellavaa ja puuvillaa, kierrettiin langaksi. Rukilla kehrääminen on sen sijaan paljon uudempi taito. Erilaisia rukkeja on ollut jo pitempään, mutta meille tutulla vinorukilla on ikää noin 300 vuotta.

Eri puolilla maailmaa on käytetty erilaisia värttinöitä. Niiden perusajatus on kuitenkin sama: kuitua kierretään värttinän avulla langaksi.

Lumila esittelee kahdenlaista mallia. Toinen niistä on alapainoinen, jossa kehrä on alhaalla, toinen yläpainoinen, jossa kehrä on ylhäällä varressa. Tekniikka on molemmissa sama.

Värttinässä on varsi eli kara, kehrä ja yleensä koukku. Aloittelijan värttinä ei saa olla liian kevyt. Ihanteellisin aloittelijan värttinä painaa 40–60 grammaa. Värttinän voi tehdä myös itse. Tärkeintä on, että se pyörii keskipakoisvoiman ansiosta.

Lumila näyttää muutamaa hauskannäköistä värttinää. Niiden kehrät on tehty fimo-massasta ja vartena on puukeppi. – Nämä ovat kaikki käyttökelpoisia, pyörivät kuin puiset. Värttinän lisäksi tarvitaan tietysti kehrättävää. Aloittelijalle helpointa on lampaan villa.

Villaa saa kehräämöistä hyvin, mutta toisin oli kymmenisen vuotta sitten. Lihantuotannossa syntynyt villa poltettiin jätteenä, koska villan kysyntä oli Suomessa melko heikkoa, ja siitä saatava hinta oli surkea. Usein maksu ei riittänyt korvamaan kerinnästä ja villan kuljetuksesta koituneita kuluja. Huonon hinnan vuoksi suomalaisen villan tuotanto ehti rapautua. Jos villasta ei saanut tuottoa, lampaat kerittiin vain, koska laki määrää ne kerittäviksi vähintään kerran vuodessa.

• Villaa meni roskiin valtavasti, vaikka se on hieno luonnonvara. Nykyään kehräämöt ottavat villaa talteen ja jatkojalostavat sitä, ja sitä riittää myös kotikehrääjille.

Kehrätä voi myös alpakan villaa ja esimerkiksi kissan tai koiran karvakin käy. Niiden karvat ovat lyhytkuituisia, joten niitä sekoitetaan pitkäkuituiseen lampaanvillaan.

Seuraavaksi otetaan karstat. Niiden avulla hajotetaan villan rakenne ja saadaan kuidut samansuuntaisiksi. Karstatessa villasta saadaan myös roskat pois.

Lumila näyttää, kuinka villaan on syntynyt luonnostaan kiharaa. Sitä sanotaan villatapuliksi. Karstatessa tapulit aukeavat ja kuidut tulevat näkyviin. Villoja vedetään karstoilla erilleen. Kun tulokseen ollaan tyytyväisiä, villa irrotetaan karstasta ja muotoillaan siitä lepere, ensin karstojen välissä ja sen jälkeen pyöritellen karstojen taustapuolella. Valmistunut lepere on muodoltaan pitkähkö, pyöreä ja vähän vieterimäinen, kuin höytyväinen sylinteri. Villa on nyt sellaisessa muodossa, että pyörittelemällä siitä syntyy lankaa.

Lumila muotoilee lepereen kädessään pyöreäksi ja ottaa värttinän. Hän venyttää villaa sormien välissä ja kiinnittää sen värttinään. Värttinä pyörii koko ajan. Kun lankaa on tullut noin metri ja kädet loppuvat, hän pyörittää valmiin langan värttinän ympärille. Näin on syntynyt juuri karstatusta villasta lankaa.

Kokeneen kehrääjän käsissä lankaa tulee nopeasti. Lumila arvio kehränneensä juuri 2–5 grammaa villaa, josta lankaa tulee jo monta metriä. Jos langasta halutaan vahvempaa, lanka kerrataan. Tuolloin saa aikaan myös hauskoja väriyhdistelmiä tummasta ja vaaleasta langasta.

Jos värttinä pääsee pyörimään väärään suuntaan, kierteet aukeavat. Syntyy taidelankaa. Taidelangassa on paksua ja ohutta lankaa sekaisin. Lumilan mukaan aloittelijat saavat usein aikaan hyvin kaunista taidelankaa, sillä he eivät vielä hallitse värttinän pyörimisnopeutta.

• Taidelangan tekemisen taito häviää, kun oppii. Sen jälkeen tulee käsitöihin sopivaa tasaista ja ohutta lankaa. Taidelankaa voi käyttää koristeraitoihin esimerkiksi lapasissa.

Värttinällä kehräämisestä ei tiedetä nykyään Suomessa kovin laajasti. Ulkomailla se on suositumpaa. Meillä tekniikka on ollut aika unohduksissa. Sen takia Lumilasta on hienoa, että kehrääminen otettiin vuoden 2023 käsityötekniikaksi.